MORE Luxi coursing! part II (final run)

At finals Luxi fell, but he took alltogether 450 points and were 5th out of 12 competitors.


Luxi, Monetblue, running with "Toivo".

All (copyrighted) pictures are taken by Irene Vinha.

MORE Luxi coursing!

Here we go, Luxi, Monetblue, in his 7th lc-competition. (& he took his 5th CQ)

These fantastic (copyrighted) pictures are taken by Irene Vinha.

Mustiala 28.2.2010 -Hupi & Luxi coursing!

Mistähän sitä aloittaisi? Ihanko siitä, kun herätys oli aamulla 03.20? Ja kotona oltiin takaisin klo 18.00?
Olin tarkoituksella rauhoittanut kisaa edeltävän ajan spekuloinnilta. Tein sen vasta kisapaikalla, juuri ennen Hupin elämän ensimmäistä maastostarttia, kun varmistui, että kilpakumppani oli viehevarma Nemo. Loin erilaisia kauhuskenaarioita ja kerroin Nemon omistajalle, että "Hupi voi alkaa leikkiä, töötätä koiraasi tai jättää juoksun kesken. Se voi myös jäädä lähtöpaikalle tai juoksahtaa pari metriä ja alkaa riipiä koppaansa päästä". Kerroin tietenkin myös, että jos häirintää tapahtuu, Hupi siitä diskin saa ja oma koirasi saa uusia juoksun.

Lähtöpaikalle mennessä Hupi yritti koko 20 metrin matkan riipiä koppaansa irti. Menomatka sujuikin läpätellessä; "EI! Hyvä poika, hieno poika. EI! Hieno koppa Hupilla, hyvä poika. EI!" -ja sitä rataa.


Lähdössä tapahtuikin jotain outoa kilpakumppanin suhteen, sillä se teki pienen ympyrän tai oikeammin uun ja alkoi ikäänkuin katsella maaliin päin. Ehkä se myös höristi korviaan kuorma-auton lavalle, jossa vieheenvetolaite pörisi?

Niin tai näin, Hupi ampaisi menemään kuin tykin suusta. En voinut muutakuin ihailla näkemääni, siellä 5,5-vuotias pikku Puupilli pisti menemään reidet pulleina!

Hupin tultua maaliin olin niin iloinen näkemästäni, että aloin halailla ensimmäisiä vastaantulevia ihmisiä. Johonkin se ilo ja mahtava fiilis onnistuneen suorituksen jälkeen oli pakko purkaa! Äimistyneet halattavat jäivät kuuntelemaan kehuja koiralleni; "Äiti laittaa sulle illalla ison kastrullin jänispaistia"! No, pakko se on myöntää, jänispaisti typistyi yhteen Ukko-Pekka -makkaraan..


Hyvännäköistä oli meno sanottiin järjestäjänkin puolesta ja odotin n. 220-225 pisteen saalista. Tulostaulu kertoi kuitenkin saavutetun "vain" 205 pistettä.

Juttelin suorituksen jälkeen pitkään erään pitkänlinjan maastotuomarin kanssa ja käytin toimittajahenkisenä tuon puolituntisen udellen yhtä ja toista maastokilpailun saloista. Selvisi mm. se, että siitä ei välttämättä olekaan etua, jos koira juoksee yksin. Yksinjuoksevan koiran suoritus on aina vaikeampi ja haasteellisempi arvostella. Lisäksi selvisi, että tuomareilla ja "eri maastoilla" on kuin onkin erilaisia painotuksia pisteytyksen suhteen. Tuomaripalaverissa voidaan päättää, että "tänään otetaan tiukka linja diskien suhteen" tai "tänään katsotaan erityisesti koirien maaliintulo" ja jälkimmäisessä nimenomaan sitä jääkö koira vieheelle ja/tai "tappaa vieheen".

Kyseisen tuomarin oma linja oli se, että painotus on osioilla innokkuus ja seuraaminen. Koiran ON seurattava viehettä tarkasti ja tehtävä se sellaisella sykkeellä, että into oikein paistaa läpi!

Hän myös näytti pisteytyskaavakkeen. Siinä oli kolme erilaista laatikkoa, joihin sitten ruksattiin koiran juoksusuoritus omiin sarakkeisiin. Päällimmäinen laatikko oli otsikoitu "HUIPPU", keskimmäinen "VALIO" ja alin "HYVÄKSYTTY". Mitä enemmän rukseja on ylimmissä laatikoissa, sen parempi. Ja mitä enemmän alimmassa laatikossa, sen "huonompi".
No eikun tuomaritauolla utelemaan Hupin rukseja. Sain nähdä arvostelulomakkeen, jossa VALIO-osassa oli suuri määrä rukseja. Kuitenkin kaksi rastia oli "eksynyt" HYVÄKSYTTY-laatikkoon. Ne olivat innokkuus ja älykkyys. Hupi oli siis eilen vain hyväksytysti älykäs. Tuomarin mielestä sen olisi pitänyt valita ajolinjansa älykkäämmin.

Yhtäkaikki, minusta sen suoritus oli Hupin juoksuhistoria huomioonottaen HUIPPUa. Koira, joka ensimmäisissä treeneissä katseli vain taivaalle, mutta kotioloissa jahtasi kadulla vierivää omenaa hullunkiilto silmissään. Koira, joka jatkossa kyllä ampaisi vieheen perään, mutta josta vieheevetäjä sanoi, ettei ole ihan varma ajoiko se viehettä vai juoksiko muutenvain? Tuomari painottikin, että ottaen huomioon koiran iän ja sen, että startti oli sen ensimmäinen, suoritus oli erinomainen ja siihen on oleminen erittäin tyytyväinen!

Hupista Luxiin. Luxihan on rakenteellisesti (ja mieleltään) aikalailla erilainen kuin Hupi. Luxilla on mm. paljon jalkoja ja korkeuttakin sen verran, että aiemmin maaliintulo on mennyt vähän viheltelyksi. Onko tahto jäänyt matkalla jonnekin, onko pitkäkoipi luovuttanut vai onko sillä "vain" huono kunto, niin kuin yleisöltä olen saanut kuulla kerta toisensa jälkeen. Eilen kävi kuitenkin niin, että ensimmäistä kertaa näin menossa mukana turbovaihteen. Oikein näki kuinka etuosa puski kolme metriä edellä ja "ylhäällä" ja takajalat viuhtoivat sellaista kyytiä takana ja alla, että melkeinpä huimasi.

Menoa on vaikea kuvailla sanallisesti, mutta tällaista Luxia en ole montaa kertaa nähnyt. Joskus jalkapallokentällä juoksutettaessa, pari-kolme kertaa viime kesänä? Se on jotain sellaista, kun se näkee sivusilmällä, että Hupi saavuttaa sitä ja painaa sitten turbonappia ja laittaa pienemmän vaihteen silmään ja nojaa koko painollaan kaasuun.

Luxin pisteet eivät sikäli "yllättäneet"; 235 alkuerästä.

Finaalista tulikin sitten taas spekulaatiota ja alitajuntaan työstettävää. Koira johti kilpakaveria reilusti ja kaarteeseen tullessa sen kitkarenkaat eivät pitäneet. Erään katsojan mukaan koira kaatui, toisen mukaan se astui jaloillaan jotenkin huonosti, sivuun. Yhtäkaikki, koira oli sekunnissa pystyssä ja alkoi vinhan takaa-ajon. Kaatumisesta ja välittömästä spiidauksen jatkumisesta tuli kuitenkin taitoluistelussa nähtäviä pyllähdysmiinuksia. (?) Kolmoissalchow jäi yksöiseksi ja peppu kävi jäässä. Oletin naiiviuksissani, että Luxi saisi bonusta kun nyt näkyivät kova TAHTO ja yrittäminen varmasti aina naapuripitäjään asti. Vielä mitä, finaalipisteet jäivät 215 pisteeseen.


12 ylikorkeaa starttasi, ja niiden joukosta Hupi oli seitsemäs ja Luxi pari pykälää korkeammalla, viides. Myös Luxi sai Ukko-Pekka -makkaran palkinnoksi. Ja hankkipa vielä ison luupussin jaettavaksi kaikkien kanssa kotona.

Kuvassa menossa yltiöpäinen kehuminen ja jänispaistilla "huijaaminen".

Tässä kuvassa etsin katseellani Kymmenen uutisten kuvausryhmää.

Mustialassa maastoilivat myös Hupinpoika Luca, Gaselle´s Get On ja otti hienot pojot; 247 + 238 = 485. Kokonaispisteissä Luca oli kymmenen sakista viides. Hulanpoika Hubbe, Gaselle´s Top Shot paineli ylikorkeiden sarjassa 252 + 232 = 484 ja sijoittui kolmanneksi. Onnitteluja asianosaisille miljoonasti!

Olihan huisi päivä!

In english: Hupi, Ch Twyborn Philadelphia ran in his very first lc-competition and gained 205 points. He has hidden his magnificent talents 5,5 yrs! I am happy to tell that I am MORE than proud of him! Among 12 Whippets Hupi took 7th placement.

Luxi, Monetblue took 235 + 215 = 450 points and was 5th.

Kaikki ylläolevat kuvat/pictures by Susanne Siponmaa. Syvä kumarrus ja kiitos!

Ei pitäisi valittaa säästä!

Tässä eräs kalliolainen putiikki on keksinyt oivan ratkaisun asiakkaiden säästä johtuvaan jaaritteluun tympääntyneenä.

Mahtava & hauska idea!

Kuva Lukijan kuva, Vartti-lehti

Lumi luo oman haasteensa ulkoiluun!

Lumi totisesti luo oman haasteensa ja säväyksensä talviulkoiluun. Kuka enää pakkasista puhuu, niihin on jo totuttu, mutta lunta se vaan jaksaa tupruta lisää. Mitä enemmän sitä tupruaa, sitä ahtaammaksi kadut käyvät.

Kauhamiehet ovat tietysti ensin ykkösluokitetuilla alueilla ja auraavat ajotiet kiiluviksi ja sileiksi. Sitten kun ehtivät jalkakäytäville lienevät jo kovin uupuneita ja turtuneita valkoiseen lumeen, sillä semmoisia perunapeltoja täällä saa kyllä tarpoa! Eikä se ole edes pieni pätkä, missä pitää tsempata, vaan eilen Hakunilantietä kävellessä manailin kyllä ääneen korkeaa lumivallia ajotien ja jalkakäytävän välissä; olisin nimittäin halunnut ajotielle kävelemään!

Lumen määrästä johtuen (?) kauha ei aina ota maahan asti tai se alkaa auratessa vetää ylösalas (?) tai nousee muuten vain puoli metriä maan pinnasta (?), nimittäin; jalkakäytävän reunoilla on traktorin renkaiden leveät ja syvät urat ja keskellä on 20-30 senttiä mössöä. Kuka siinä kävelee, kun sinne ensinnäkin a) uppoaa ja toisekseen b) jalat nuljuvat liukkaalla höttölumella miten sattuu. Koiratkin valitsevat mieluummin nuo renkaiden urat, kuin kävelevät keskisössössä.

Kadut ovat lumen vuoksi ihan megakapeat muutenkin kävellä, ja väistäminen -vastaantulevan ihmisen tai koiran tai ihmisen & koiran- on melkolailla haasteellista. Kilometrin tarpominen tuntuu näissä kelioloissa kahdelta ja kävelet sitten aikaisin aamulla, keskipäivällä tai myöhään illalla -niin kävelevät kaikki muutkin. Mummoa, lastenvaunua, sauvakävelijää, pulkkaa, koiraa tulee vastaan joka väylällä ja polulla, ja yleensä niillä kapeimmilla.

Huomaan huokailevani ja manailevani nyt joka lenkillä ja siinä sitä onkin; äänekäs huokailu höyrystää sitten vielä rillitkin, ja silmien valumisen ja rillien huurun takia en suurimmaksi osaksi lenkkiä näe mitään! Kohta tehdään seuramatkoja kuuhun, mutta silmälasien pinnoitteet on tehty sisäihmisille, jotka käsittelevät lasejaan puuvillahanskat kädessä!

Mutta mikä siinä on, vain yksi yö välissä ja aika kultaa muistot. -3,8 astetta, lunta paikoitellen metrin verran, pulkkia kadut punaisena, mutta taas rohkeasti aamulenkille; josko tänään väylät olisivat suosiollisempia ja emme väistelisi ihan puolta lenkkiä sentään?

Erilaisia tapoja maata ja rentoutua.

Tässäpä näitä whippetmäisiä makuu- ja rentoutumisvinkkejä.


Voi valita kaverimakuun ja käyttää kaveria päänlepuutusalustana mallia Luxi ja Hupi...

tai vaihtoehtoisesti lysähtää sohvalle kuin unohtaen ottaa etujalat "mukaan", tähän malliin.

Viri näyttää mallia pakkaspäivän rentoutumishetkestä. Liekö kuitenkin asetellut tyynyn kaulansa alle? ;)

Luxin ja Hupin yhteinen hetki.

Näyttää esimerkiksi tältä. Pojathan ovat tunnettu painipari irti spiidaillessa, Hupin haastaessa Luxia pystypainiin ja rosvo ja poliisi -leikkiin.

Kotioloissa viihtyvät yhdessä sulassa sovussa luuta nakerrellen tai kaulakkain, kuten tässä kuvassa.

Käytin muuten tätä kuvaa kämppikselleni "opetuskuvana", hänellä kun on joskus vaikeata erottaa, kumpi on kumpi. "Katsohan tätä kuvaa. Hupilla on leveä valkoinen piirto naamassaan, Luxilla ei." "Siis kumpi näistä nyt on kumpi", hän vastasi.

Luxin viehtymys tyynyihin..

on omaa luokkaansa. Jopa Hula, joka työntelee erittäin mieluusti päätään tyynyjen alle, jää Tyynyilijä-Luxille toiseksi.

Jo pienenä puppanana (kyllä, Luxi on ollut pieni!) Luxi tunki itsensä niskani taakse, kun katselin sängyssäni töllöä. Siellä hän maata retkotti ja nukkui tyytyväisenä. No, koko kasvoi (tunnetuin seurauksin ;D) mutta yhä tungetaan niskatyynyni päälle, tosin nykyään siihen mahtuu enää Luxin pää. Luxi osaa hyödyntää ahtaatkin paikat ja etsiä päälleen sopivan kolon ja pehmeän makuualustan.

Näin hellyttävältä Luxi näytti tänään muotoilemansa tyynyn kanssa.

Mitä muut edellä...

sitä Anita perässä. Muistaako joku vielä vinoiluani siitä "Whippet front of vehicles" -aiheesta? Ai ei, no ei se mitään.

Viimeaikoina silmiin on pistänyt muutamilta ulkomaisilta saiteilta yleinen (?) tapa kuvata whippettejä. Samaan tapaan kuin se, että whippet isketään amerikanraudan tai Harley Davidsonin eteen pönöttämään. Aina ei tiedä, pitäisikö katsoa koiraa vai kromattuja vanteita? Olenko ihan outo, kun haluan katsoa seisotuskuvat mieluummin sivulta? Olenko vielä oudompi, kun mainostettaessa tulevaa pentuetta oudoksun mainokseen liitettyjä (vain) isän ja emän pääkuvia? Outopa hyvinkin. Ja makuasioista on tietysti turha kiistellä, kuten erilaisista mieltymyksistäkin. Joskus kuitenkin tuntuu, että jostain koirasta on nähtävillä VAIN niitä pääkuvia ja koiran koko sivuprofiilin metsästys käy työstä.

Whippeteillä on tietysti kaunis pää ja ilme ja mikäs niitä suklaasilmiä on katsellessa. Hieman laajennettu versio pääpainotteisesta kuvaamisesta on se, että whippet kuvataan suoraan edestä. Näitä kuvia on osunut nyt silmiini useampi. Pään lisäksi kuvataan kahta etujalkaa. No, mikäs siinä. Tässä Kenzolan vastaisku. Viri posettaa ja "ihan itse".

Konetta siivotessa...

löytyi muutamia herkkiä, herttaisia ja kauniita kuvia. Kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta tällaisissa tunnelmissa ulkoiltiin tammikuussa 2009.


Isä ja poika Havukosken koirapuiston aidan takana. Mistä lie haaveilevat, tammikuisessa auringossa.

Hupi ja Luxi pöheikössä. Niin tyypillinen kuva Hupista. Ja fawnin väriset kaislatkin poikien edessä. ;D

Tässä kuvassa valon kajo tulee Hupin takaa ja jalkojen välistä. Jotain herttaista tässäkin. :)

Tämä kuva nyt ei lukeudu kategoriaan herkkiä, herttaisia ja kauniita kuvia, mutta näyttääpä talvista whippethupia (ja Hupia ;D) parhaimmillaan! Lumi pöllyää ja reidet pullistelevat!

Koirien sisäinen kello?

Viimeaikoina on koirien ruoka-aikaan tullut tiettyä lisäpainetta. Siitä on pitänyt huolen Lelu! Lelun lääkityksellä (epilepsia) on ruokahalua LISÄÄVÄ vaikutus (sivuvaikutuksissa se mainitaan erikseen) ja ainakin Lelun kohdalla se näkyy selvästi. Lelu on ollut aikaisemminkin melkoisen tarkka ruoka-ajasta ja Lelun ikääntyessä huomasin tuon sisäisen kellon toiminnan yhä selvemmin.

Omassa laumassani koirat ruokitaan kerran päivässä. Toki ne saavat aamulla pientä naksua, mutta ei erikseen mitään "annoksia". Ruoka-aika on iltasella 16-17 aikaan. Jos satun istumaan tässä koneella iltapäivästä, alkaa Lelu ympärilläni hyörimisen jo n. klo 15. Se reagoi jokaiseen liikkeeseeni; "no nyt se lähtee laittamaan meille ruokaa". Jos näin ei kuitenkaan ihan vielä tapahdu, se vaivoin malttaa mennä pedilleen maate. Ja reagoi taas seuraavaan liikkeeseeni -ehkäpä tuolissani kohottautumiseen- singahtamalla samantien ylös ja tulee viereeni tuijottamaan minua syvälle silmiin pää kallellaan.

En ole aivan varma onko muulla laumallani ns. sisäistä kelloa, varmaankin, mutta ne eivät niin selvästi näytä sitä kuin Lelu!

Olen myös huomannut, että esim. viikonloppuna tapahtuva aikainen nousu -tänään klo 07- saattaa sotkea Lelun sisäistä kelloa. Ruokaa on vaadittu tässä jo n. tunnin-parin verran ja äsken laumani saikin hieman aikaistetun illallisen.

Jokaisella on oma ruokapaikkansa (kts. kuva) ja ruoka annetaan aina samassa järjestyksessä. Lelu vanhimpana saa ruokansa ensin, sitten Viri istumisen ja rauhoittumisen jälkeen, kolmantena Hupi, sitten Luxi ja rauhallinen Hula saa ruokansa viimeisenä.

Ai kuka on syönyt ensin? No kyllä se on Hupi, sitten Lelu, Luxi ja Hula ja vihoviimeisenä kuivamuonansa saa nakerrettua Viri.

Hulan häntävamma

Onnistuin sitten taas. Nimittäin jättämään koirani hännän oven väliin. Edellisen kerran siitä sai kärsiä RIP Jamo vuosia sitten, häntähän tuolloin myös murtui. Tällä kertaa joutui Hula kokemaan hännän oven väliin jäämisen.
Tulin töistä ja olin alakerrassa siivoamassa koirien jäljiltä kämppiksen huonetta. Kun luut ja lelut oli roudattu veks ja myllätty sänky siistitty, suljin huoneen oven. Kaamea kiljaisu ja Hulahan se siinä oven vieressä nökötti, hännässä pahan näköinen vamma. Voi kauhio sentään, samantein vammaa tutkimaan tarkemmin ja koirien lääkekaapista sidostarpeet esiin. Haavan tutkimisen ja puhdistuksen jälkeen päätin -jälleen kerran- hoitaa vamman itse. Luotto on kova Bacibact-puuteriin ja tuputinkin haava-alueen sitä täyteen. Kaksi haavataitosta, teippaus ja päälle vielä Fixomull-kangasteippiä, joka pitää taitokset tukevasti hännässä kiinni.

Maanantain jälkeen (vamma sattui 15.2.) olen vaihtanut siteen päivittäin. Näyttää paranevan ok.

Tarinan opetus? Kannattaa ovia sulkiessa katsoa, ettei koiria seiso läheisyydessä. Häntä nimittäin saattaa olla sen verran "asennossa", että väliinjäämisvaara on suuri!

Lenkin jälkeen.

Tältä näyttivät Kenzolan pojat ratkiriemukkaan kakkalenkin jälkeen. Taisin uhkailla niitä siinä määrin myymisellä ja liikennemerkkitolppaan jättämisellä, että näyttivät näin nöyriltä; "ei me enää tehdä äiti mitään tuhmaa".

Todellisuudessa näyttivät siksi mestauslavalle menevän näköisiltä, kun edessä on niinkin raaka toimenpide kuin takkien riisuminen yksi kerrallaan. Vaikka saattanee siinä tulla yksi jos toinenkin sähköisku!?

Kenzola goes Kana! Part II

Tässäpä nämä kaikki Kenzolan pannat nyt ovat ikuistettuna digikameran ruudulle.

Vasemmalta Lelu (ei Kana-mallistoa), Hupi, Hula, Luxi (uusin lisäys Kanakokoelmaan) ja Viri.

Ihania värejä ja kuoseja, kertakaikkiaan!

Latest picture ab. collars in our family! LOVE the colours & style! These collars are very much me!

Puikulapäät.

Tänään saapui Kenzolaan viimeisin pantaostos. Pankkitilin saldoa katsellessa jääkin (toistaiseksi) viimeiseksi. Aimo kiitos Kanalaan huikeista pantsukoista.

Tässä poika & isä poseeraavat pihalla. Näyttävät lähinnä puikulapäiltä, kun korvatkin on niin hyvin jemmattu!

Pojat talvitamineissaan.

Olin juuri saanut koirani kiinni spiidailun ja kakansyönnin päätteeksi, kun kiinnitin ne läheiseen liikennemerkkiin. Hetken teki ne mieli jättää siihen, myydä ensimmäiselle ohikulkijalle. Hellyin kuitenkin ottamaan kuvia ja jatkoimme aavistuksen rauhoittunein mielin kotiin.

Vasemmalta Luxi (syö vain vähän kakkaa, lähinnä tuoretta), Hupi (syö sekä tuoretta että pakastepökälettä), Viri (ei syö koskaan kakkaa!), Hula (syö ainoastaan pakastemuodossa olevaa kakkaa) ja Lelu (ei syö koskaan kakkaa!).

Rentouttavalla lenkillä!

Pakkasmittari näytti aamusella -15 astetta, joten päätin pitkästä aikaa mennä tuohon läheiselle mäelle juoksuttamaan poikia. Valitsin mäen läheisen kentän sijaan, kun ajattelin, ettei mäellä olisi niin paljon KAKKAA kuin kentällä. Kenttä on koiranulkoiluttajien suuressa suosiossa kun taas mietin, että tuo mäki on sellainen ohikulkupaikka, ettei siellä olisi sitä itseään...

Voiko enempää väärässä olla?

Tilapäisessä mielenhäiriössä varustin myös kameran mukaan. Olipa oiva idea taas sekin. Vastatuuli oli vastassa jokaisella polulla, mihin käännyimme. Sehän tietää sitä, että silmäni valuvat vettä norona. Siinä on sitten kameran kanssa temppuilemista, että näkisi edes jotain, mitä kuvaa. No, suurta huolta kuvaamisesta ei ollut, kun pääsin heti poikien irtipäästämisen jälkeen tekemään "vaihtareita"; katso Hupi, mitä äidillä on tässä (Frolic), pudota kakka pois suusta, niin saat tämän. Kun kakka oli sitten takaisin maassa, pussitin sen ja viskasin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Tätä tein lenkin alussa heti noin viidesti. Varmaankin koko sen ajan, kun pojat spiidailivat ja olisi ollutkin jotain kuvattavaa. Kun sitten kirosin äänekkäästi tapani mukaan, uhkasin myydä koirat seuraavalle vastaantulijalle ja sormet jäätyneinä yritin asettaa kameraa kuvaustilaan, seisoivatkin kaikki paikallaan sen näköisinä, että "olisiko jokin muu reitti, kaikki kakat on tältä reitiltä jo syöty"?

Kuvassa Hupi bullmastiffin kokoinen kakka suussaan, jonka hän ihme ja kumma, vaihtoi taskussani kuivahtaneeseen Froliciin.

Muuten, Hula on sillä lailla(kin) fiksumpi, että hän nakertaa kakkakikkareet jossain kaukana (näkymättömissä) hiljaiseen ja hillittyyn tyyliinsä. Hulvattomampi Hupi taasen tuo kakat usein oikein näytille ja järsii niitä samaan aikaan spiidaillen ja lällätellen.

Happy birthday Hula!

My sweet Hula, Ch Carry On Ramblin´Man, turns 7 yrs today!

We all want to congratulate you, have a nice birthday!

Anita, Lelu, Viri, Hupi & Luxi

Card from PicJoke.com Original picture Kirsi Aalto

FI & EE Ch Best-Looking Brooklyn -shownews!

Leevi, Ch Best-Looking Brooklyn (Ch Twyborn Philadelphia x Best-Looking Blooming Martha) is on a showtrip in Estonia.

13.2. was held a Specialty show, judged by W. Schwerm-Hahne, Germany, and Leevi took BOS with Estonian CC, which made him EE Ch!

Today he was shown in INT show, judged by Shamil Abrakimov, Russia, and Leevi took BOS again with Cacib!

HUGE & MASSIVE congratulations from our team, especially from proud Hupi!

Happy Valentine´s day!

Team Kenzongos wishes Happy Valentine´s day to everyone!

Viri graces in picture beside, in his new Kana-collar!

Kenzola goes Kana!

"Kana" is a new collarmaker in Finland. She has courage enough to make crazy looking & colourful collars to people who want their dog collars have personal & individual label. I went almost crazy when I saw her first collars at one dog forum. Orange, lime, flowers -you name it, but first of all she has COLOURS in every textile what she puts in to collar she make. Collars are handmade and Kana can fulfill almost everything you just ask & wish!

Want to know more? Click to her site; it is in finnish, but you can write also english to her. :) Mainsite here, some examples here and here & photogallery here.

In picture above are my team´s Kana-collars, left Hupi, middle Viri and lime above Hula.

Tietolaari - taas sitä oppi lisää: paikallaan seisova/makaava koira

Toimittajahenkisenä halusin jakaa heti tämänKIN tiedon kaikkien blogini lukijoiden kanssa. Useinhan lenkillä käy nimittäin niin, että vastaan tulee koira ja ihminen ja he jäävät paikalleen seisomaan nähdessään laumamme. Tämä kielinee siitä, että omistaja menee a) shokkiin nähdessään 5 koiraa b) omistaja menettää liikuntakykynsä c) omistajan oma koira menee maahan makaamaan ja koska se painaa n. 10 kiloa, ei omistaja saa sitä liikkeelle d) omistaja odottaa ns. minun laumani "ratkaisua" ohitustilanteeseen. Onpa meille huudettukin, että "tuu vaan, tää ei suostu liikkkumaan". Aina niin hilpeyttä herättävä lause. Johon olen sitten yleensä tuuminut; "helpompi sun on liikuttaa varmaan tuota yhtä 10-kiloista, kun mun tätä yli 80-kiloista laumaa." Ja jatkanut samaan hengenvetoon; "koira tulkitsee aina paikallaan seisovan ihmisen/koiran uhaksi" jolloin 10-kiloisen koirulin äipällä alkaa yleensä silmät pyöriä ihmetyksestä päässä.

Oma laumani todentotta ekstrariehaantuu näiden paikallaan seisovien koirien takia. Nyt sain lisäselvitystä tälle "uhalle", mitä se on? Miksi koira kokee paikallaan olevan lajikumppanin uhaksi? Koska yleensä jähmettymisestä seuraa hyökkäys. Todentotta, ennen kimppuun käymistä kävellään tovi varpailla, mulkoillaan suoraan silmiin ja kohti ja seisahdutaan paikalleen (mennään makaamaan) valmiina hyökkäykseen!

Aina sitä oppii lisää ja saa päivitystä "vanhoihin tai vajaisiin tietoihin".

Oheisessa kuvassa Viri makaa uhkaavasti Ikean marsun edessä.

Tietolaari - kysymyksiä whippetistä (spostilaatikkoni antia)

Sain eräältä whippetistä kiinnostuneelta henkilöltä sähköpostin, jossa hän kysyi sen verran mielenkiintoisia kysymyksiä, että päätin kopioida ne blogiini -vastauksieni kera- josko niistä olisi apua muillekin samoja asioita pähkäileville.

Tässä saamani sposti:

Löysin netistä kennelisi sivut sekä blogisi. Olen kiinnostunut whippeteistä ja ajattelin kysyä muutamaa asiaa koiriin liittyen. Olisi mukava jos viitsit vastata, sillä omakohtaiset kokemukset ovat varmasti valaisevampia kuin yleiset luonnekuvaukset rodusta!

Olen lukenut rodusta todella paljon ihania juttuja, mutta muutama asia mietityttää. Kuinka hyvin whippet sopeutuu olemaan yksin? Monilla sivuilla olen törmännyt eroahdistukseen. Opiskeluni ovat vasta edessä päin, joten yksin oloa koiralle tulisi päivässä useita tunteja. Lisäksi asuinpaikkani tuskin on lopullinen, joten muuttojakin saattaa olla edessä. Stressaantuuko whippet, jos asuinpaikka vaihtuu usein? Kaupungissa asuessani koira ei pääse välttämättä kovin usein juoksemaan vapaana, kärsiikö se siitä? Vanhempani asuvat maaseudulla, joten siellä kävisimme kuitenkin aika ajoin ja whippet voisi olla vapaana. Reissailua paikasta toiseen tulisi varmasti myös, onnistuuko se whippetin kanssa?

Kaipaan pitkäaikaista ystävää ja lenkki- ja löhöilyseuraa, joten toivottavasti tämä kaikki ei kuulostanut aivan mahdottomalta yhtälöltä, mutta mitä mieltä olet, voinko harkita whippetin ottoa vakavasti?

Ja tässä kirjoittamani vastaus:

Oli/on sen verran visaisia kysymyksiä sulla, että en ihan heti ehtinyt vastaamaan.
Tässä nyt joitain pohdintoja kuitenkin.
Ja ihan alkuun, kenneliä minulla ei suinkaan ole, vaan olen ihan vain harrastaja; koirani ovat kaikki uroksia. :)

Whippet sopeutuu olemaan yksin ihan siinä missä mikä muukin rotu; asiaa tule toki treenata pennun kanssa. Mitä tulee eroahdistukseen, niin siitä kärsiviä koiria ikävä kyllä rotumme parissa on; jälleen kuten minkä tahansa muunkin rodun parissa. On hyvin vaikeata sanoa, mistä em. asia aina johtuu. Kuinka paljon eroahdistuksessa on perimän "rasitetta", kuinka paljon omistaja on tehnyt "väärin" tai ympäristö on luonut siihen muuten edellytykset. Joskus toki kaikki nämä voivat altistaa pahaankin eroahdistukseen, joskus taas se ilmenee koirassa hyvinkin lievänä.
Neuvoisin Sinua olemaan pentukyselyissäsi aktiivinen kysymään mm. vanhempien luonteista. Kysy pentua vastuullisista kenneleistä, joilla on hyvä maine ja joista saat asiallisia ja kysymyksiisi paneutuvia vastauksia.
Rodussamme esiintyy kasvattajia, joiden "tavoitteen" voisi katsoa olevan lähinnä määrän lisääminen, eikä niinkään jalostaminen ja järkevien & harkittujen yhdistelmien tekeminen. Ns. aktiivikasvattajat, jotka ovat perehtyneitä rotuun esim. 10-20 vuoden verran, ovat hyvin tietoisia omista linjoistaan ja niissä ilmenneistä ikävistäkin asioista, mm. eroahdistuksesta. Kannattaa kysyä emän luonteesta tarkkaan, kuten myös valitusta isästä. Ihan kaikki mahdollinen!

Whippetin ns. ydinluonne on omistajaansa hyvin paljon kiintyvä, mutta myös reipas, avoin ja leppoisa. Etsi yhdistelmää, jossa sekä emä että isä ovat luonteiltaan vakaita ja "helppoja"; sellaisesta yhdistelmästä saat suuremmalla todennäköisyydellä myös leppoisan pennun, jota on helpompi opettaa itsenäiseksi, kuin sellaisesta yhdistelmästä, jossa emä saattaa olla hieman arka ja isäehdokas esim. ylivilkas tai muutoin "puutteellinen hermorakenteltaan".
Itsellä on laumassa pian 12-vuotias whippet, joka asuu kolmannessa kodissaan, siis on muuttanut kanssani nyt kolmanteen kotiin. Ei mitään ongelmia. Koira, jolla on ns. palikat kohdallaan, ei hätkähdä turhista. Ja koira, jonka hermorakenne on vakaa, on erittäin helppo elinkumppani! Sen kanssa voi mennä minne vain, millä kulkuneuvolla vain ja se osaa myös rauhoittua olemaan yksin.
Vastuullinen kasvattaja osaa myös etsiä pentueesta sen Sinulle sopivimman pennun. Pentueessa kun voi olla pentu, joka on melkoisen rasavilli viikari ja taas toinen, joka vaikuttaa jo muutaman viikon ikäisenä itsenäiseltä ja seesteiseltä!

Mitä tulee siihen, että kärsiikö whippet, jollei se saa juosta vapaana - hmm. koirahan sopeutuu periaatteessa ihan mihin vain. Kun sillä on perusasiat ok, ravintoa, rakkautta & rajoja ja se saa sopivasti liikuntaa, se voi hyvin. Whippet on toki luotu juoksemaan, mutta pitkät lenkit ja metsissä samoilu on sille myös hyvin mieluisaa aktiviteettia. Onneksi pääkaupunkiseudulla on myös paikkoja, joissa koiraa voi pitää irti, joten rohkeasti vain; että koira "oppii siihenkin".

Missään nimessä tuo viimeisin lauseesi; kaipaan ystävää ja lenkkeily- ja löhöilyseuraa ei kuulostanut siltä, että "harkitset väärää rotua", päinvastoin, whippetistä on kaikkeen tuohon ja vielä paljon muuhunkin!

Toivottavasti sait kaipaamiasi vastauksia. Kysy lisää, jos mieltäsi jäi vielä vaivaamaan jokin.

Haluaisitko ulkoiluttaa koiriani?

Haussa tehtävään mielellään kuvan kaksoisolento. Jos katsot omaavasi yhtä intensiivisen ja läpitunkevan katseen kuten Adam Rayner, pistähän hakemus vetämään!

Jos OLET Adam Rayner, niin vielä parempi. Et edes tarvitse hakemusta.

Mutta en ole turhan kranttu, Adamin kaksoisolentokin käy.

Photo by Chris Casserly

Any snacks for me?

Hupi, Ch Twyborn Philadelphia is always there where someone is eating.

This time my roommate was having some snacks beside TV and Hupi was (once again) asking; "any leftovers for me"?