Eilen illalla istuin tuttuun tapaani myöhään koneella väkertämässä viestejä ja surffailemassa ympäriinsä. Jossain vaiheessa kiinnitin huomiota outoon ääneen, joka kuului huoneestani. Kuinka kummassa, koiranomistaja aktivoituu ja erottaa heti ns. oudot äänet? Jokaisella esineellä, LUVALLISELLA, on oma tuttu ominaisäänensä, mikä siitä kuuluu koiran suussa. Jotain minulla oli kuitenkin koneella pahasti kesken, kun en heti pompannut katsomaan MITÄ syödään ja KUKA syö? Ääni loppui kuitenkin melko pian, ja unohdin sitten koko asian.
Reilun vartin kuluttua kone laitettiin sammuksiin ja kas, Luxi-poika löytyi pediltä "EI MUURAHAISIA" -loukku tassujensa välistä.
Oitis soittamaan Pieneläinklinikan päivystykseen. Syötissä oleva myrkky oli nimeltään atsametifossi ja se oli puhelimeen vastanneelle tuntematon. Hän soitti hetken päästä takaisin ja kertoi, että koska loukku on niin pieni, sekä siinä oleva myrkkymäärä samoin, ei vakavammasta ollut tällä kertaa kyse. Loukkua ei oltu myöskään rikottu, eikä siinä ollut hampaanreikiä -naarmuja vain- joten myrkkyä, jos sitä on Luxin suuhun mennyt, on ollut hyvin pieni määrä. Odotettavissa olevat oireet olivat lähinnä syljen erityksen lisääntyminen, kuolaaminen tai suun vaahtoaminen.
Onneksi selvisimme säikähdyksellä.
Vaikka Luxi onkin jo 2,5 vuotias aikuinen, on se laumastani YHÄ se koira, joka pienen lapsen tavoin kokeilee uutuusesineitä suussaan. Lähestyvän muuton takia tavaroita onkin vähän missä sattuu ja sellaisissakin paikoissa, missä ei pitäisi. Ko. muurahaissyötti mm. lattialla, aivan koirapedin vieressä....
Ylläoleva kuva on lavastettu.
