Mikähän kumma siinä on, että kun VÄHITEN jotain odottaa, niin pätkähtää tulos otsikkoon niin että ohimot tutajaa.
Tämä reissu koki pientä vastatuulta alunalkaen kun reissuseura ja -auto vaihtuivat lennossa, mutta onneksi mahduin Heli's VolksWagen Bitte Schön-yhtiön autoon takapenkille 1160 kilometrin ajaksi ahtamaan itseeni Milkan kuplasuklaata. Onneksi, btw, sitä ei saa Suomesta.
Miten kummassa joku 400 km suomalaisella motarilla on pala kakkua, mutta läpi Viron ja Latvian töyssyjen, kuoppien ja alati vaihtuvien nopeusrajoitusten, 580 kilometriä taittuu nippanappa kahdeksaan tuntiin. Jos käyt kerran huoltoasemalla, niin lisää puolituntinen. Hapokasta, mutta taitavan/taitavien kuskien ansiosta saa (onneksi) vain nauttia kauniista maalaismaisemista ja pitkäsäärisistä haikaroista koikkelehtimassa loputtomilla pelloilla .
Vuosi sitten yritettiin Samuille jo jotain Palangan kolmipäiväisestä INTistä, mutta oli tyytyminen yhteen luokkasertiin. Revanssithan on ihan parhaita. Jospa nyt ei tällä kertaa juoksutettaisi poikaa rantahiekassa ja meressä kahta tuntia illassa. Et jospa ihan iisisti nyt.
Vila Florenaan majoittumisen jälkeen (meidän huone tuossa nurkassa, hotellin seinäkyltin alla) lähdimme kohti ensimmäistä näyttelypäivää.
Samuille vaca kovassa sakissa ja hotellissa kehän jälkeen kuplasuklaata, kakkua ja sitten jotain paikallista suklaata, vohvelia ja suklaata. Lähdimme röyhtäillen Samuin kanssa patikoimaan kohti rantaa ja hyvä niin, sillä Cellbesin leggingseissä paukkui jo kuminauhat. Ihan mahtava iltalenkki. Katuja, puistoja, kauniita taloja ja maisemia.
Samuille vaca kovassa sakissa ja hotellissa kehän jälkeen kuplasuklaata, kakkua ja sitten jotain paikallista suklaata, vohvelia ja suklaata. Lähdimme röyhtäillen Samuin kanssa patikoimaan kohti rantaa ja hyvä niin, sillä Cellbesin leggingseissä paukkui jo kuminauhat. Ihan mahtava iltalenkki. Katuja, puistoja, kauniita taloja ja maisemia.
Samui on reissukoira vailla vertaa. Kulkee upeasti Balin jalanjäljissä, joka on MYÖS reissukoira vailla vertaa. Maui on mennyt hienosti vanavedessä. Kunpa Capristakin leipoutuisi vekkuli matkakoira, joka ei hätkähtäisi hotellin palovaroittimia ja nurkissa ujeltavaa tuulta. Sitä nimittäin Palangassa perjantaina riitti.
Ei liene koiralle ihan helppo nakki matkustaa auton takapaksissa ventovieraiden koirien kanssa satojen kilometrien ajan, vähäisellä lönköttelyllä ja sitten nukkua vieraissa lakanoissa ja olosuhteissa. Mutta whippethän sopeutuu kaikkeen - mihin omistajansakin! Ja Samui on kyllä ihan mestari verryttämään jalkojaan, kuten kuvista näkyy!
Palangassa on todella upeita puistoja, joista yhdessä (isoimmassa) Samui ryskäsi sydämensä kyllyydestä. Kepin kanssa ja ilman.
Uni tuli nopeasti.
Nukuin pitkään aikaan todella hyvin, varmaan kymmentuntisen, Samui jalkataipeessa. Lauantaita kohti uusin toivein ja odotuksin - jotka olivat vähäisen realistiset - mutta kuinkas kävikään. Samui voitti nyt avoimen luokan ja saalisti seuraavaksi Cacibin ja lopulta upeasti VSP-tuloksen! Munkki ja tuuri pätkähti juuri, kun sitä vähiten odotin!
Menomatkalla me HIEMAN puimme KORONAsääntöjä - en ollut niihin halunnut perehtyä, koska ne eivät olleet kohdallamme ajankohtaisia. No nyt olivat. Siinä sitä sitten kaiveltiin oman koiran tuloksia, olen niiden unohtelussa ihan mestari ja hämmästeltiin, että nehän osuivat tähän koronahaarukkaan just eikä melkein. Kaksi maata, 4 Cacibia (kaikki eri tuomareilta), riitti.
Menomatkalla me HIEMAN puimme KORONAsääntöjä - en ollut niihin halunnut perehtyä, koska ne eivät olleet kohdallamme ajankohtaisia. No nyt olivat. Siinä sitä sitten kaiveltiin oman koiran tuloksia, olen niiden unohtelussa ihan mestari ja hämmästeltiin, että nehän osuivat tähän koronahaarukkaan just eikä melkein. Kaksi maata, 4 Cacibia (kaikki eri tuomareilta), riitti.
Ei kun kakkua ostamaan.
Baltiassa on kolmen-neljän hengen kakkupalat hyvä jos 2 euroa ja KOOKAS mansikkakakku löysi ostoskoriin kympillä. Joustin skumpassa, siksi isompi kakku. Olin ostanut edellisenä iltana tuokollisen mansikoita ja niinpä pääsin muhevoittamaan kakkua niillä.
Vila Florenan terassi tarjosi oivan kakun nauttimispaikan ja taisin siinä lapata naamariin kaksi kämmenellistä mehevää kaakkua. Onneksi Heli ja Eveliina hieman auttoivat kakun tuhoamisessa. Ja onneksi Palangan biitsiltä löytyi koirille osoitettu section, missä saimme juoksuttaa pojat ja tytöt frisbeellä ja ilman. Harmikseni päkiäni alkoi huutaa hoosiannaa - ja sopivasti Samui alkoi vikitellä Tikkua - ja Ninniä - joten vedimme uun ja lähdimme lepuuttamaan jalkaa penkille. Samuin itkiessä sydäntäsärkevästi tyttöjen perään...
Baltiassa on kolmen-neljän hengen kakkupalat hyvä jos 2 euroa ja KOOKAS mansikkakakku löysi ostoskoriin kympillä. Joustin skumpassa, siksi isompi kakku. Olin ostanut edellisenä iltana tuokollisen mansikoita ja niinpä pääsin muhevoittamaan kakkua niillä.
Vila Florenan terassi tarjosi oivan kakun nauttimispaikan ja taisin siinä lapata naamariin kaksi kämmenellistä mehevää kaakkua. Onneksi Heli ja Eveliina hieman auttoivat kakun tuhoamisessa. Ja onneksi Palangan biitsiltä löytyi koirille osoitettu section, missä saimme juoksuttaa pojat ja tytöt frisbeellä ja ilman. Harmikseni päkiäni alkoi huutaa hoosiannaa - ja sopivasti Samui alkoi vikitellä Tikkua - ja Ninniä - joten vedimme uun ja lähdimme lepuuttamaan jalkaa penkille. Samuin itkiessä sydäntäsärkevästi tyttöjen perään...
Hienon lauantain jälkeen oli jäljellä enää sunnuntain kehä.
Samui ei oikein vetreän lauantain päälle innostunut, enkä oikein minäkään, joten lähdimme vähin äänin - tai itseasiassa hemmetin vauhdikkaasti kotimatkalle. Satojen kilometrien vilahdellessa ei voinut kuin hämmästellä TUURIAMME siinä, että vastakkainen kaista oli aina tukossa, omamme ei. Yhden kerran tuli joku muutaman minuutin pysähdys tietyömaan takia (jota ei sunnuntaina edes ollut) ja kerran varoitettiin WILD ANIMALSeista, joita ei niitäkään sittemmin näkynyt. Täytyy kyllä hattua nostaa Helille, joka ajoi nilkka suorana, reidet krampissa ja pissakupla otsassa suoraan laivaan. Eveliina yritti pissalle noin 8 kertaa menomatkan aikana, mutta aina hänet jyrättiin "odottamaan lähemmäksi Tallinnaa". Sitkeästi hän odottikin, sillä n. 40 km ennen Tallinnaa vihdoin pysähdyimme. Allekirjoittaneen sujahtaessa "pissareissun" aikana ostamaan vaivihkaa suklaata. Harmikseni paikallinen R-kioski ei myynyt kuplasuklaata. Hemmetti.
Onneksi laivalla sain kuitenkin hampurilaisen kyytipojaksi KAHDET ranskalaiset ja pussillisen chilijuustopalleroita päälle. Vielä hypistelemään viimeisillä euroilla pastilleja ja mustikkasuklaata ja reissu oli ohi. Monta, monta kokemusta taas rikkaampana saavuimme reissukoira Samuin kanssa kotiin.
Kiitollisena Heli's VolksWagen Bitte Schön - matkatoimiston sujuvalle reissulle. Miten voikin nilkka kaasuttaa noin suorana ja miten voikin apukuski Eveliina tuossa tuokiossa Googlettaa - ihan kaiken. Biitsit, risteykset, kiertoliittymät. Kyllä siinä vanha kotka oli monesti säälittävänä, kun ei enää taivu edes Googlaamaan sillä vauhdilla mitä nuoriso vetää.
Koira tekee reissun.
Mutta kyllä sen tekee myös matkaseura. Tulokset. Kakut ja skumppa. Ilma. Piitsi. Siispä kiitos Heli & Eveliina, että otitte mukaan. Ja kiitos Samppa kaikesta venymisestä ja upeista muistoista! <3
Se olisi sitten Samuin uusi nimi titteleineen: C.I.B (pending) FI & EE & LT Ch & EE & LV JCh Collooney Poker Player
Tämä postaus sisältää runsaasti kuvia. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Siksi yritin kerrankin olla lyhytsanainen.
Ps. Kun luet blogiani, muista aina, että kirjoitan osittain siitä mitä MINÄ koen ja elän, mutta suureksi osaksi myös siitä, mitä minä LUEN, KUULEN ja NÄEN. Yritän olla hiljaisten äänitorvi, ja saada eri näkökannat näkyviin ja kuuluviin. Tykkään toki tuuletella, omia ja muidenkin ajatusmaailmoja. Aina kertyy pölyä ajatuskuvioihin, pölyt on hyvä välillä pyyhkiä itse kunkin. Parasta on olla tien päällä, liikkeessä, uusien ihmisten ja ajatusten äärellä, näkemässä uusia koiria, uusin silmin.
Ensimmäinen BOS BOB kuva Ramune Snepetiene. Muut kuvat omasta kamerasta. BOB Absoliuti Idile Noster Larimar.
Hitsi, että oli hieno reissu - ja hei, kiitos VIELÄ kerran matkakaverit Heli & Eveliina ja Volkswagen feat. suksiboksilla, hyvin te - me - ja kaikki vedettiin!
Whippet on MAHTAVA rotu. Eipä sitten muuta kuin kohti uusia seikkailuja.
(Juuri kutsuttiin Maukkuli Whippet Team Raceen - JIIHAA!)
(Juuri kutsuttiin Maukkuli Whippet Team Raceen - JIIHAA!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti