Sosiaalinen media saa sekaisin, liioittelee, tuo usein asiat esiin vain yhdestä, jyrkästä, näkökulmasta, tuomitsee, on mustavalkoinen, kylmä ja kova. Kaikessa on tietysti puolensa, somessakin. Parhaimmillaan se viihdyttää ja tuulettaa pölyisiä näkökulmia, antaa aihetta asioiden tarkasteluun.
Ensimmäinen whippetini, Jakias Charmiga Filemon, syntyi 23.7.1990. Syyskuussa, 10. tai 17. päivä tätä vuotta (en muista oliko Jaki 7- vai 8-viikkoinen kun sen hain), minulla on ollut whippet tai useampi, 30 vuotta. Ihania whippetvuosia, jokainen!
Aika-ajoin rodussamme kuohuu.
Kuohuntaa on ollut vuosikymmenten läpi. Kokokeskustelua käydään keskimäärin joka 3-5 vuosi, autoimmuunisairaudet puhuttavat aina kun joku "keksii" suvun tai periyttäjän, on väitelty "rätinajogeenistä" (sen pelättiin jalostuvan pois ulkonäköjalostuksella), on oltu huolissaan saalisvietin puutteista, ylikulmautuneista takaosista, suorista etuosista, liiasta lannepituudesta, selän suoruudesta/käppyryydestä, sipsuttavista raviaskelista, luonteista, sairauksista. Ja aina tulee jotain uutta, ja edellinen kuohu laantuu.
Olemme nyt tilanteessa, jossa rakkaan rotumme ranka on suurennuslasin alla.
Osa harrastajista näkee tässä tuomion tulen, osa - minä mukaanlukien - odottaa selvempiä säveliä = enemmän tutkittuja koiria.
Whippetlehti 1/2020:
Aistin neurologi:
- Emme voi elää pelkkien tutkimustulosten, niiden kirjainten ja numeroiden mukaan, vaan meidän pitää katsoa sitä koiraa.
Samassa lehdessä harrastaja Jenni Jäntti kertoo:
- Olen kiittänyt itseäni siitä saamattomuudesta, että en kuvannut koirani selkää jo nuorempana. Todennäköisesti olisin vain käärinyt koirani pumpuliin, jättänyt harrastukset, varonut rasittamasta liikaa ja ajanut oireet vain esiin nopeammin. Uskon, että hyvä perus- ja lihaskunto veivät koirani oireetta 9,5-vuotiaaksi asti.
Rotumme on kehitetty juoksemaan. Olemaan nopea.
Se onkin ollut sitä vuosikaudet - ja tuntuu vain nopeutuvan! Whippetin ulkomuoto on toki vuosikymmenten saatossa muuttunut, mutta viimevuodet ovat osoittaneet sen pärjäävän esim. maastoissa jopa paremmin kuin vielä joitakin vuosia sitten. Mistä tämä johtuu, voi olla monen asian summa. Aktiivisuus on varmasti lisääntynyt, kaikilla osa-alueilla. Koiran lihashuolto on jo enemmän sääntö kuin poikkeus, askelmittarit ja - lenkkireitin tallennusohjelmat ovat tulleet jäädäkseen. Koirat saavat parempaa ruokaa, enemmän (monipuolisempaa) liikuntaa ja niiden kanssa harrastetaan ylipäätään monipuolisemmin. Itse en tätä - maastoissa pärjäämistä - edes ihmetellyt, toisten taivastellessa jossain kisassa 50:n whippetin joukosta 35:n saaneen sertin. Minulle tämä meni läpi kuin kallis pullovesi, meillä on vain hyvät ja hyväkuntoiset koirat!
Ja sitäpaitsi viettiä on kuin onkin.
Ei se "rätinajogeeni" ole minnekään hävinnyt, päinvastoin. Taistelutahtokin kulkee hyvin veressä ja olen saanut sen nähdä viimeisimpien tuontieni, Mauin ja Samuin, kohdalla konkreettisesti. Ne ajavat ja juoksevat hullunkiilto silmissään, maaliin asti.
Mutta. Nyt kuuluu olla huolissaan.
Ranka ei voi hyvin. LTV-muutoksia on asteikolla 1-4 koirista 60%:lla. Pahimpia muutoksia, jos nyt "siistit" 2, 3 ja 4 sinne laitetaan "vakavampien" muutosten sekaan (huom. LTV2, 3 ja 4 voi olla siisti, tai vaikea tai kaikkea siltä väliltä. Lausujatkin ovat sanoneet, että luokittelu on "huono"; se pitäisikin olla LTV2a, LTV2b, LTV2c jne.) on koirista n. 17%:lla. Ilmapiiri selkämuutosten osalta on vakava, pettynyt, yllättynyt, murheellinen -kaikkea.
Me tutkimme tällä hetkellä LTV-aluetta, joka on lannealueen ja lantion "liitoskohta"; liike lähtee lantiosta ja lantio on tietenkin tärkeä voimanpesä, jossa luiden soisi olevan ideaaleja. Koiralla on kuitenkin 500 luuta ja en usko olevan yhtäkään koiraa, jolla jokainen luu on oppikirjasta. No, eipä eksytä aiheesta.
Olipa erikoista sittemmin sukeltaa C-lonkkaisuuden maailmaan.
Juuri kun oli selvitty LTV-tuloksesta, Mauillahan LTV-tulos oli 2. Ja kaveri on maastovalio sekä radalta pinkonut 19,49/280 m. Ikää nyt 3,5 vuotta ja toistaiseksi kaikki hyvin. Enemmän kuin hyvin. Tietysti kieli keskellä suuta mennään, niin kuin kuuluu. Ja siis ei mennä. Normiarkea, joka on sama kaikille koirilleni. Tämä koira nyt vaan on ihan timanttia. Koko koira ja luonnekin on jäätävän persoonallinen ja huippu.
Jotenkin tuntuu, että aina kun jotain uutta ilmenee, on se sitten pieni fysiologinen sivuääni, identtiset haplot, taistelutahdon puute tai autopahoinvointi niin tulee se Putouksen TUOMIO.
Sitten piirretään liitutauluun, että kuka tuomiolle joutuu ja laitetaan omistaja ja koira jalkapuuhun ja paheksutaan joukolla.
Tänään juuri yritin vängätä tuoreen harrastajan kanssa, että AINA on jotain. Jokainen meistä toivoo, että kaikki on nollaa, aata ja priimaa. Mutta vaikka ne testattavat kohdat olisikin, niin miten se kaikki muu? Sanommeko me vain esimerkiksi helposti ja höttöisesti, että "koirallani on ihana luonne" ja todellisuudessa se on hermostunut remmiräyhä, joka pissaa alleen, kun mikro sanoo PLIM? Omat arviomme omista koiristamme ovat tietenkin aina hempeydellä ja ymmärryksellä sanottuja. Ja totuus, ihan saakelin tylsä sellainen, on kuitenkin se, että kun tarpeeksi tutkii, niin varmasti JOTAIN löytyy. Ja eiköhän eläinlääkärit yhdessä Kennelliiton kanssa jotain kehitä. Tulevaisuudessa magneettikuvauksen hintakin SAATTAA laskea nykyisestä ~ 700 eurosta vaikkapa 400 euroon. Ja lämpökameralla tai askelpainallusmittauksella saadaan kuvattua "ne kriittiset kohdat" joita röntgensäteet eivät tavoita.
Viime viikkojen ajan olen kerännyt pientä kirjastoa netin ihmeellisestä maailmasta.
Näkökulmia kun tarvitaan. Omani ei välttämättä ole ollenkaan oikea tai edes oikeassa suunnassa, mutta onko sinunkaan?
Alla olevat tekstit on kerätty netistä, eri palstoilta ja foorumeilta. Osan julkaisuun on kysytty lupa ja osan kohdalla käytän jokamiehen oikeutta ja häivytän alkuperäisen sanojan ja kontekstin. Nämä on vain pakko jakaa.
- En näe tarvetta tehdä jalostuslinjauksia tai edes mitään ehdotonta kuvaussuositusta. Mikään ei viittaa siihen, että lonkkatilanteessa olisi mitään huolestuttavaa whippetien kohdalla. Kaikki tutkiminen on toki plussaa, mutta tämä on enemmän sitä "kiva tietää" -osastoa, kuin niinkään tarvelähtöistä.
- Whippeteissä on muutamia C-tuloksia ja mitä olen niitä nähnyt, niin ne ovat "hyviä C:tä".
- Pienet syvyys- ja muotoerot voivat olla ihan normaalivariaatioita. Mikään ei viittaa siihen, että voisi olla oikeasti dysplasisia lonkkia.
- Pidempään lonkkia kuvanneissa roduissa on selvää, että indeksit on ne mitkä merkkaa ja vaikuttaa jalostuksessa. Ei yksittäisen jalostuskoiran tulos.
- On paljon esimerkkejä, joissa B+C-vanhemmista kaikki pennut ovat A, kun taas B+A-yhdistelmässä pennuissa on A:ta ja C:tä.
- C-lonkkaisuus ei tarkoita sitä, että lonkkiin kehittyy varmasti nivelrikko. Vain sitä, että alttius voi olla korkeampi kuin A-lonkkaisella. A-lonkkaankin voi kehittyä nivelrikko.
- Joillekin koirille kehittyy ylipäätään niveliin herkemmin nivelrikkoa kuin toisille, olkoon nivelet kuinka hyvin tai ei niin hyvin muodostuneita.
- Nivelrikkoon altistaa monet sairaudet, huono lihaskunto ja myös traumaperäiset nivelrikkomuutokset ovat yleisiä.
- Ristiriitaista nykyisessä arviointilinjassa on se, että Kennelliitto määrittelee "lonkkanivelen kasvuhäiriön, eli lonkkavian, koirien yleisimmäksi luuston ja nivelten kasvuhäiriöksi, ja se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi" - jostain syystä silti koira voi saada C- tai B-lausunnon vaikkei varsinaista löysyyttä olisi kuvissa havaittavissa. Pelkän matalan maljan perusteellakin voi tulla varsin napakan näköisille lonkille B tai C, vaikka ylläolevan perusteella voisi luulla, että lausuntoa varten lonkissa pitäisi olla edes vähän löysyyttä. Tämä selittänee sen, että miksi ulkomailla niin monet meillä A-C lausutut lonkat ovat suoraan A:t. He ilmeisesti arvioivat enemmänkin löysyyttä - kuten kuuluisikin ? - eikä kaikenmaailman nippeleitä.
- Kasvattajan tulisi arvioida koiraa arjessa, elämässä ja harrasteissa ja onko sen tai sen lähisukulaisten luonne niin hyvää, että haluaa viedä niitä eteenpäin.
- Jos on, niin koira terveystutkitaan, jotta tiedetään, onko sillä vakavia piileviä vikoja, jotka sulkee sen pois jalostuksesta vai onko siellä jotain lievempää, joka on ns. "hyvä tietää" informaatiota. Edellämainittu ei ole minkään arvoista, vaikka tulokset olisivatkin priimaa, jos luonne-aspekti ei täyty.
- Siihen mihin uskoo ja mitä toivoo on löydettävä kultainen keskitie.
- Jalostus on aina kokonaisuus.
- Selkätutkimustuloksista on vielä kovin vähän näyttöä, mutta selkärangan nikamien lukumäärä ja identiteetti on kaikilla nisäkkäillä äärimmäisen tarkkaan säädelty ja fiksoitunut, joten kaikki poikkeamat ovat poikkeamia. Mikä niiden merkitys on; siitä ei vielä ole tarpeeksi tutkimustietoa.
- C-lonkkaniveldysplasia on lievä muutos. Johtuen vinttikoirien perusrakenteesta ja luustosta en usko C-lonkkaisuuden johtavan tragedioihin. Vinttikoirien lonkkaterveyttä on kuitenkin tutkittu kovin vähän. Kun ei ole tutkimustuloksia ei ole vertailukohtaakaan siihen, ovatko lonkat jotenkin oleellisesti huonontuneet. Siihen en usko. Vinttikoirissa on varmasti maailman sivu ollut C-lonkkaisia.
- Vinttikoirien kulttuurihistoriaan kuuluu askeettinen elämä. Olisiko nykyajan ruokinnalla jotain osuutta asiassa? En pidä ylipäätään whippetien suurimpana ongelmana lonkkia. Siihen on helppo puuttua, kun on joku asteikko, jota voidaan määritellä. Entä ne ongelmat, joihin ei ole mitään testiä tai asteikkoa?
- Koirien jalostaminen olisi äärimmäisen helppoa, jos ei tarvitsisi olla tekemisissä ihmisten kanssa.
- Koira voi olla kliinisesti terve ja oireeton, vaikka lonkista olisi mikä kirjain hyvänsä. Koira voi olla myös lonkistaan sairas vaikka olisikin joskus saanut tuloksen "ei dysplasiamuutoksia".
- Sana "terve" on kansankieltä ja tässä tapauksessa harhaanjohtavakin, koska sen sanapariksi mielletään "sairas".
- Opaskoirapuolelta on mm. seuraavaa tutkimusnäyttöä; A + C = 8 pentua, joista tutkittu 4; 3 x AA ja 1 x BB.
- Riippuu kuvista, mistä se kirjain on tullut. Kannattaa muistaa, että tutkitusti (en tiedä mistä rodusta tässä yhteydessä puhutaan) BB yhdistelmistä tulee "sairaampaa" kuin AC. Teilataan C, koska "sairas" ja astutetaan "sädekehä kiiltäen BB".
- Geneettisesti ei ole löydetty eroavaisuutta A-C välillä. Moni ihmettelee, miksei eroa löydy. Olen seurannut lonkkakuvauksia 80-luvulta ja voi melkein sanoa, että 5-10 vuoden välein arvostelujen painotukset muuttuvat. Se mikä on ennen ollut A voikin olla tänä päivänä C.
-----------------------------------------------------------------------
Yksi whippeteistäni on halvaantunut koirapuistoon, 2 basenjiani kuollut penikkatautiin. Toisella greylläni oli munuaisvika, toisella sydän tilttasi. Yksi whippetini on kuollut lymfoomaan, yhdellä oli epilepsia, yhdellä haima paukahti, yhdellä oli pernakasvain ja yhdellä on pulmonaalinen eosinofilia. Yhdellä LTV2 selkämuutos, yhdellä vasen lonkka on C.
En tiedä lohduttaako se ketään kun totean, että "tämä kaikki on vain elämää". Polvillaan on oltu, monta kertaa, mutta aina on noustu. Ja nimenomaan koirani ovat nostaneet minut. Yksi kerrallaan. Aina.
Toivoisin kuitenkin olevani nuorempi, koska minulla on krooninen "uuden koiran haluamissyndrooma". Uusi koira on aina uudet toiveet ja uudet kuviot ja aina sukellus uuteen. Jokainen edesmenneistä koiristani on koskettanut syvältä, vienyt lähtiessään sydämestäni palan ja haluaisin uskoa, että kaikesta surusta ja läpikäydystä tuskasta huolimatta jalostaneet minusta ymmärtäväisemmän ja laajakatseisemman? Ahdasmielisyys ja mustavalkoisuus kun ei vie maailmaa, eikä koirarotuja eteenpäin?
Kaikella on jokin tarkoitus. Se, että whippetien terveysasiat ovat nyt tapetilla kertoo ehkä enemmän nykyajasta, tiedonhalusta ja tiedon hankkimisen ja tutkimisen helppoudesta kuin rodun ongelmista - mielestäni whippet ei ole hunningolla, se on yhä sangen terve rotu ja pidän sitä erittäin elinvoimaisena.
Jossain vaiheessa me vanhemmat väistymme ja rotumme jää nuorten individualistien käsiin. Älkää jumittako LTV-alueelle tai lonkkakirjaimiin. Nähkää ja soveltakaa laaja-alaisesti. Antakaa ajan näyttää. Tutkimustulosten keruu ja analysointi voi olla pitkä prosessi. Olkaa avarakatseisia ja avoimia, malttakaa mielipiteissänne. Jalostuskoirilta vaadittavissa kriteereissä voi myös joustaa. Kuten elämässä yleensä.
Tutkitaan toki tulevaisuudessakin - ja ollaan tulosten suhteen maltillisia.
Koira on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Rakastakaa rotuamme - älkää tuomitko sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti