Vuoden alku on ollut meillä hieman haasteellinen, sillä voimavaroja on vienyt muutamakin ikävä sattumus ja nelijalkaisten sairastelut. Oman haasteensa tuo työläähkö äitini tilanne, johon onneksi on luvassa apuja.
Luxin tilanne ei onneksi ollut niin paha kuin mitä se alkuun näytti - ja vatsavaivat on nyt saatu asettumaan Tylosiinilla, Caniuksella ja low fat -ruoalla. Pahin skenaario kun oli se, että Luxi kärsisi samasta vaivasta kuin Viri-isänsä. Onneksi näin ei ollut.
Ei siinä juuri kissaa ehtinyt sanoa kun seuraavaksi Mauin kanssa kiirehdittiin eläinlääkäriin. Mihin lie lapsi tömäyttänyt päänsä/silmäkulmansa/silmänsä - sillä sen silmä oli kuin jostain horrormuuviesta; silmänvalkuaisen ollessa verenpunainen. Onneksi tämäKÄÄN vaiva ei ollut vaaraksi, verisuoni oli "vain" rikkoutunut. Varuiksi saimme kuitenkin silmätipat sillä sidekalvot olivat lievästi tulehtuneet.
Suomen kieli on ihana, rikas kieli ja se antaa välillä pähkinöitä purtavaksi kun jokin sana tai sanonta ei heti - eikä vuosienkaan päästä - välttämättä avaudu.
Elämän kevät -sanonta voi olla tällainen monitarkoituksellinen sanonta?
Joulun ja uudenvuoden väli oli paha. Oliko se se paha kakku? Se tulla tupsahti, vaikka sanonnassa pyydetään hyvää kakkua tulemaan?
Eilinen kirjepartio - Anne ja Pippe - toi kuitenkin ovelleni kevään tullessaan. Se tulee sittenkin. Elämän kevät.
Kiitos ihanat whippetihmiset.
Kiitos Anne, Arja, Katariina, Kari, Marina, Ulla, Terhi, Mari, Pirkko-Liisa, Jaana, Tuomo, Pippe, Anna, Taru ja Suvi.
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti