Minulle on tekniikan kanssa käynyt niin kahdesti, että on tullut ostettua ja saatua maanantaikappale. Toivon, että asia ei saa jatkumoa, sillä sellainen sanontahan on, että ei kahta ilman kolmatta.
Ensimmäinen oikein garmiva maanantaikappalekokemus oli Hewlett-Packardin tietokone vuosia sitten. Sehän oli solmussa alta aikayksikön. Kuvakkeita ei tullut pöydälle tai se ei auennut ollenkaan ja sillä ei ylipäätään voinut tehdä mitään.
HP:llä oli sitten tarjota "ilmainen puhelintuki" jota tuli käytettyä ahkerasti. Vaikka tiesin, että tässä ei hyvä heilu, yritin sitkeästi saada kompuutteria kuntoon.
Elisan puhelinlaskun tullessa totuus iski voimalla päin näköä. Olin soittanut ilmaiseen puhelintukeen yli sadalla eurolla!!! Vaikka tuki olikin, heh, ilmainen, operaattorilla minuutit raksutti, tietenkin. Olin lukuisia kertoja yhteydessä maahantuojaan ja puhuin eri osastojen eri ihmisten kanssa; "voi voi, sellaista se joskus on, koittakaa nyt tuen kanssa kerran vielä palauttaa ne tehdasasetukset, jospa se siitä".
Tämän episodin aikana Viri alkoi karata kotoa. Eikä ihme. Puhelut HP:lle alkoivat jossain vaiheessa olla melko aggressiivisia ja taisin siinä murtaa varpaanikin potkiessani turhautuneena eteen osunutta tuolia.
(toim. huom. Viri ehdollistui onneksi vastaehdollistumisen avulla puhelimeen tarttumisesta pois, eli se ei enää karannut, kun otin puhelun)
Vihdoin tajusin soittaa Mustaan Pörssiin, kun HP ei tullut senttiäkään vastaan.
MP vaihtoi HP:n maanantaikappaleen pois Aceriksi ja lopputulema tällä vuosien takaisella episodilla on se, että en tule koskaan ostamaan enää yhtään HP:n laitetta. Ähäkutti.
Tarvittiin vielä Helsingin Sanomien puuttumista asiaan, että saatiin HP vihdoin maksamaan reilun sadan euron palautus - joka siis kertyi tuosta puhelintuesta.
Tässä HP:n tarina lyhyesti.
Toinen maanantaikappale osui ostoskoriini vuonna 2011. Sen nimi on Canon PowerShot SX20IS.
Kun sen objektiivi sahasi edestakaisin, kamera surisi ja sirisi sen ollessa vasta muutaman kuukauden ikäinen, tiesin, TADAA, maanantaikappale!
Mielestäni minkään tavaran ei pidä mennä solmuun tai rikkoutua muutaman viikon-kuukauden normaalikäytön jälkeen. Jos näin käy, kyseessä ei voi olla priimatuote? Vaikka HP tai Canon kuinka niin väittäisikin tai haluaisi minun uskovan? Että "kyllä se siitä, korjataan vika, niin on taas soiva peli"?
Sen vain tietää.
Canoniin vaihdettiin koko optiikka (!!) käyttöiän ollessa n. 5 kuukautta. Siitä neljän kuukauden päästä vaihdettiin piirikortin sulake. Tässä välissä on suristeltu milloin mistäkin syystä, yleensä kai siitä, että on ollut kylmä. Talvikuvauksen on voinut unohtaa, koska kamera ei aukea enää miinus yhdessä asteessa.
Mentiin me sentään kolme vuotta eteenpäin, ennen kuin tuli se kolmas vika. Häiriö, yritä uudelleen. Yritin. Objektiivin "suojareunus" oli irti. Irroitin roikkuvan suojuksen kokonaan, näin runsaat liimapisteet lokosissa reunuksessa ja itse objektiivissa. Pienen taiteilun jälkeen sain renkaan kiinni kameraan. Ihan kiva.
Tämä on sikälikin "hauskaa" että kamera on ollut minulla verrattain vähällä käytöllä.
Sen kanssa on alusta asti ollut TUNNE, että maanantaikappaleen kanssa töitä yritetään tehdä; ja johtuen linssisuojuksen puutteesta (kameran ominaisuus), kameran ongelmista, hitaudesta ja siitä, että se vaatii optimaaliset kuvausolosuhteet (ei pakkasta!!) - on se siksi monesti jätetty kotiin. Joitakin isompia kuvaussettejä on tullut tehdyksi mutta sanotaanko vuoden-kahden ajan ollaan kuvattu aika minimaalisesti.
Canon on tullut korjauksissa hyvin vastaan, kiitos siitä.
Mutta niin sen kuuluukin tulla.
Olisin kuitenkin tämän viimeisen vian kohdalla toivonut, että tuotevastuu kannetaan loppuun asti ja jollei kameraa saada enää takuun piiriin "millään ilveellä" olisi Canon ottanut vaikka toimiston lasivitriinistä ehjän, joskin pölyttyneen pokkarin ja myynyt sen minulle reilusti alle ovh:n. Olisin pysynyt Canonistina.
Sillä tämä sekoilu maanantaikappaleen kanssa on nimittäin yllätysyllätys - viemässä minua toisen kameramerkin pariin.
Canon PowerShot SX60 maksaa 500 euroa (SX20 4 vuotta sitten n. 400) - kun ostan 400-500 euron hintaisen kameran, minun pitäisi voida uskoa (?) että kuvaan sillä USEITA vuosia, en vain rajoitetun ajan? Kuvaamisen pitäisi myös olla helppoa - eikä sellaista, että sitä kuvatessa miettii kokoajan "mikähän osa tästä seuraavaksi paukkuu tai irtoaa"?
Valmistajat. Poistakaa maanantaikappaleet liukuhihnoilta. Jos niitä pääsee kuluttajille asti, ottakaa ne pois. Ihmisten ei kuuluisi olla tekemisissä maanantaikappaleiden kanssa. Maanantaikappaleiden kanssa eläminen on tuskaisaa, ei vain ihmisille vaan myös lemmikkieläimille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti