Matka Osloon - ja uusi perheenjäsen!

Kuten tunnettua, "oikeassa elämässä" harvoin mikään menee kuten elokuvissa. Hulan jättämän suuren aukon jälkeen oli tarkoitus carry on, ja ottaa samoista suvuista poika Kenzolaan; Carry On -kennelistä, mistä Hulakin oli. Yhdistelmä oli mieluisa mutta luonto saneli toisin. Valitettavasti nartun kohtu repesi ja se synnytti luonnollista tietä yhden kuolleen nartun ja keisarissa kaksi kuollutta narttua lisää. Onneksi narttu itse kuitenkin selvisi ja voi tätä kirjoittaessa hyvin.

Facebookin valtavassa kuvavirrassa olin kuitenkin törmännyt "plan b:hen", näpsäkkään sinibrindleen urokseen Pendahr-kennelissä, Norjassa.

Poika jäi vahvasti mieleeni. Kuvassa Bali 4,5 viikkoa. Sulin.

Aikani puppista tuijoteltuani lähdin kasvattajalta kyselemään, onko pentu mahdollisesti vapaa. Oletuksena, että se olisi myyty. Näin ei ollut ja selitin tilanteeni ja asia jäi hautumaan. Joskus asiat sitten rullaavat; tiedättehän jos jonkin asian on tarkoitus tapahtua se tapahtuu.

Monien käänteiden jälkeen ja onnellisten sattumusten osuessa kohdalle tuli mahdolliseksi lähteä 14.4. Finnairin sinivalkoisin siivin kohti Norjaa. Pienenpieni sinibrindle "Bali", Pendahr Fred Perry [Google] (Khalibadh Vintermåne x Ch Pendahr P.O.S.H.) matkusti Kenzolaan tämänpäiväisen vaiherikkaan reissun jälkeen.

Nyt siirrymme Matkailua Maailmalla -osioon. 
Usein kuulee, että ihmiset vain menevät kuka Haniaan ja kuka Rhodokselle, mutta harva tietää (?) kuinka vaivalloista matkailu on.

Ensinnäkin.
Soitat kuudesti matkatoimistoon, eri agenteille ja Finnairille ja säädät ja sävellät että kaikki ainakin paperilla olisi mallikkaasti. Kun matkapäivä koittaa, saat Finnairilta tekstiviestin, josta ei ainakaan ihan tavallinen rypäleenmurskaaja (ent.taatelintallaaja) ymmärrä. Kännykässä on linkki ja kun sen klikkaa auki, kännykän näytölle tulee ns. "häkkyrä". Mikä tuo häkkyrä on tai oli, ei ole minulle selvinnyt vieläkään.
Nohh, jo Helsinki-Vantaalla Finnairin edustaja nauroi hersyvästi minun pyytäessä apua ylipäätään etenemiseen kentällä. Tohdin ehdottaa harvoin matkustaville opaskoiraa kaveriksi edustajan viittoillessa hämärästi jonnekin kaukaisuuteen; "tuonnepäin". Kaikenmaailman kaukaloihin piti nakata liki kaikki päällä oleva ja TIESIN kyllä nesteiden kuljetuksen olevan tänä päivänä kyseenalaista, mutta en sitten saanut edes kahta pillimehua kuljettaa kansainväliselle alueelle vaikka kuinka lupasin imaista ne ennen konetta. Sinne jäi Rainbowit tiskille.

Ja toisekseen.
On aika rankkaa viihdyttää itseään kuusi tuntia lentokentällä.  Tein pari ristikkoa, pläräsin koirakirjaa ja anatomiapapereita, tein 12 koirakuvailua, otin oikein aikaa, saanko viiteen minuuttiin kuvattua koiran. No sain. Palelin ulkoilmassa ja juttelin rekkakuskien kanssa. Kävin vessassa useasti, sinne kun oli melkoisesti matkaa niin sain aikaa tapettua tepastellessani edestakaisin ja pestessäni käsiä huolella. Kävin tiskillä jos toisella ihmettelemässä asioita. Kuten kuinka paljon on NOKki suhteessa EURoon ja söin yhden tonnikalaleivän, imaisin 4 pillimehua ja ei mennyt kuin 25 euroa.

Ja sitten vielä.
Jos olisin ollut fiksu - tai vaihtoehtoisesti jos joku olisi kertonut minulle - olisin tehnyt ennakkotilauksen koneeseen ja saanut ostaa tuotteen jos toisenkin edullisesti, mutta nyt lentoemäntä kyllä toi minulle tilauskaavakkeen ripeästi jonka täytin turhaan; ei mitään ennakkotilauksia saa saman päivän lennolle. Pitikö siinä nyt olla 2 tai 3 päivää aikaa "pakata niitä". Calvin Kleinin One maksoi Helsinki-Vantaalla 36 euroa ja Oslossa 44 euroa. TätäKÄÄN ei kukaan kertonut minulle. Eikä sitäKÄÄN, että olisin voinut shoppailla kaikessa rauhassa tullessa Osloon; olin niin häkeltynyt Norjan hinnoista ja hinnoittelusta, että ajattelin YHÄ pohtivani ostoksia ja "ostan sitten mennessä".

Eikä tässä vielä kaikki.
Lentokentäthän ovat usein sangen isoja. Kuten edellä kuvasin, jo vessaan oli puoli kilometriä matkaa. Tiettyyn pisteeseen asti - ja kun aikaa on - niin mikäs siinä on tepastaessa, mutta kun tulee kiire, hiihtely "It's over there, you just walk about 300 metres" ei ole enää hauskaa, kun hiki virtaa, kassit painavat ja virkailija loihe lausuu: "No. You can not pay with euros here, you must go downstairs to change money and then come back". 

Ei todellakaan läheskään kaikki.
Menet puppiksen kanssa toiveikkaasti Finnairin tiskille ostaaksesi lapselle lentolipun. "No, you must go to there" ja virkailija viittoo KENTÄN PERIMMÄISEEN NURKKAAN jonne hiihdät liki viimeisillä voimilla. "No, you can not pay with euros here" (eurot käyneet tähän mennessä KAIKKIALLA muualla) ja sitten hiihdät kuusisataa metriä lisää SINNE mistä juuri TULIT ja saat kuulla Risto Rahanvaihtajalta: "Kurssi on much huonompi at taxfree, you should vaihtaa rahasi mun tiskillä". Kaivat kassiasi sen kuuteen kertaan ja vastaanotat epämääräisen näköisiä seteleitä ja kolikoita joissa lukee "5" mutta ne ovatkin vain YKSI NOKki. Kun vihdoin raahaudut NOKkien kanssa takaisin Finnairin tiskille, saat tepastaa TAAS kuusisataa metriä check-iniin huomataksesi, että lentosi lähtee kolmen vartin päästä. No, ei tässä vielä mitään.

Lentokenttäily ei todellakaan ole helppoa.
Olet menossa turvatarkastukseen ja näet miljoonan ihmisen olevan jonossa ennen sinua. Miljoonan. Taulu sanoo: "Estimated waiting time 10 minutes" ja lento olisi lähdössä tässä vaiheessa noin puolen tunnin kuluttua. Entäs se Calvin Klein? Vessakäynti? Hetken istahdus? Ehei. Jonotat kuin Tuurissa ikään, lappaat tavaraa kaukaloihin ja kannat pentua, kassia, nyssäkkää. Ota panta pois. Ota takki pois. Lappaa kaikki kaukaloihin. Onko vyötä? Myös pennunkuljetuskassi hihnalle ja kaukalot vain kolisevat, kun uutta tuppaa hihnalle yrittäessäsi laittaa pantaa ja hihnaa takaisin...

Eikä tässä TODELLAKAAN likipitäenkään vielä kaikki.
Kiiruhdat taxfreehen havaiten samalla lentosi "olevan punaisella"; Gate is closing. Se siitä shoppailusta. Mojova kiitos Mari Kääriäiselle, että ylipäätään SAAN sen CK Onen! Sheridans jäi haaveeksi muusta mahdollisesta tavaran puristelusta puhumattakaan.

SE HETKI.
Kun olet viettänyt lentoasemalla kymmenen tuntia hiihdellen eessuntaas ja kipität nyt kieli vyön alla kohti porttia. Mutta missä se on? Huutelet epätoivoissasi siivoojille ja kaikille mahdollisille ohikulkijoille. Ja tiedättehän; PORTTI ON PIILOTETTU. Se oli kentän perimmäisessä nurkassa, kuuden mutkan takana. Jemmassa. Se hetki kun tajuat tämän; on kiire ja porttia ei löydy, ei näy. Kukaan ei tunnu tietävän, missä se on. Epämääräistä viittilöintiä ja Juuri Se Portti mikä sinun tulee löytää on piilotettu kaikkien näkyvien porttien taakse, hämärään ja peittoon. Tunnet voimiesi uupuvan ja selkäsi katkeavan justiinsa. Pentuparka yrittää pysyä kassissaan sinun viilettäessä kilometrisiä, loputtomia käytäviä.

No kuinkas sitten kävikään.
Piilotetun portin takana oli putken pätkä, joka johti lentokenttäbussiin. Siihen, mihin juoksin kieli vyön alla. Mutta en ollutkaan viimeinen. Taisin olla neljänneksi viimeinen, ja niitä kolmea muuta odotettiinkin sitten huolella. Juoksin Gate is closing -portille seisoakseni nyt bussissa reilun kymmenen minuuttia.

Ja VIELÄ.
Bali matkusti uskomattoman hienosti ja pötkötti kassissaan lungisti ja nätisti. Jopa se lentoemäntä, joka ensin vaati "verkkokassia" tai "jollei sellaista ole, niin kiinnittämään vetoketjun, jotta pentu on pää alhaalla kassissa koko matkan" (!) hämmästeli Balin rauhallisuutta ja lungia matkustustapaa. Vain lähtökiihdytyksessä ja loppujarrutuksessa Bali yritti hieman pyrkiä kassista pois, mutta muutoin se krohasi koko lentopätkän, tunti ja 20 minuuttia vaakatasossa silmiään lupsotellen. Lentoemännän tuli kuitenkin virkansa puolesta pelotella, että "kaikki eivät välttämättä ota koiraa koneeseen, jos se on avonaisessa kassissa. Riippuu lentohenkilökunnasta".

Loppujen lopuksi.
Kännykkä soi, mutta en löytänyt sitä. Kone oli jo tyhjä, kun yhdessä lentoemännän kanssa yritimme etsiä kadonnutta kapulaani. Ystävällinen herrasmies viereiseltä penkkiriviltä kertoi nähneensä, että otin kännykän takin taskusta pois. Se soi laukussani, mutta en löytänyt sitä. Lentoemolla tuli jo huoli häätää minut pois, koska olin viimeinen koneessa. Temmokkaan etsimisen jälkeen puhelin löytyi taskusta, mistä en ollut sitä vielä osannut etsiä. Ja kun VIHDOIN ulostauduin koneesta, oli ulostuloportti kiinni. Kuinka ollakaan. Takaisin koneeseen (taas satoja metrejä!) ja avuksi pyytämäni lentoemäntä tuli avaamaan ovet omalla avaimellaan.

Pisteenä iin päälle: kun Balin kanssa marssimme Tullin punaiselle linjalle, siellä ei ollut ristinsielua. Oikein huhuilin kuuluvasti, kopistelin ja ryin, mutta kukaan ei tullut katsomaan Balin hienoa norjalaista passia tai sen saamia rokotusmerkintöjä mikrosirun lukemisesta puhumattakaan.

Bali ihmettelee moista vääntöä. Päästyään Kenzolan vihreälle Ikea-tatamille.

Näihin - sangen väsyneisiin - tunnelmiin päätän lentomatkailuraporttini tähän.

Ai mitä Kenzolan pojat tuumivat tulokkaasta? Viri haastoi tuijotushaastekilpailuun, johon Bali vastasi haukkumalla norjaksi. Luxi yritti hieman astua, Huima samoin ja Hupi nuuhki tulokkaan oitis vaarattomaksi.