Onnittelijoiden joukossa oli mm. molemmat isäni siskot, Birgitta ja Carita ja Birgitta lähetti minulle ystävällisesti tilaisuudesta muutaman kuvan.
Päivänsankari mansikkakaakun ääressä.
Soila Sjöberg, minä ja kämppis.
Birgitta Toivanen toinen vasemmalta.
Birgitan vasemmalla puolen Poju ja oikealla puolen Carita Wikman.
Raijan saama kirjoittamani kevätruno meni näin:
Ja kun valo lisääntyy,
lisääntyvät myös voimat.
Auringonsäteet lämmittävät mielen ja kehon,
virkistävät ajatukset.
Päivä pitenee, kevät herää,
ja niin herää myös toivo.
Hymystä kasvaa nauru,
kukkivat kevätesikot
tuovat toivon tulevasta.
Yhtä väkevästi kuin maasta puskee helmililja,
tulppaanin sipuli versoo vihreää,
on meillä vahva ja voimakas huomen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti