Tietolaari - erilaiset "pentutyypit".

Tietolaariosioon täydennystä. Juttu, mitä minulta on toivottu + johon viittasin aiemmassa tietolaarikirjoituksessa.

Joskus käy niin, että whippetistä innostunut ja kiinnostunut ihminen/pariskunta käy tutustumassa ennakkoon rotuun paikassa, jossa on aikuisikään ehtineitä koiria. Sellaisia, jotka makoilevat tassut ristissä sohvalla ja katsovat sivistyneesti televisiota. Välillä piipahtavat vesikupilla ja käveleskelevät hissunhiljaa kämpässä venytellen ja luita hiljaksiin narskutellen.
Joskus käy niin, että ihmiset ihastuvat aikuisen whippetin silminnähtävään sielukkuuteen ja rauhallisuuteen ja ovat siltä istumalta valmiita ottamaan whippetin pennun, koska se on niin (nähdyn) ihana ja kotioloissa rauhallinen.
Joskus käy myös niin -ikävä kyllä- että whippetpennun virta ja touhukkuus tulevat yllätyksenä, sen into narskuttaa kaukosäätimiä ja tietokoneen johtoja "puskista". Eikä se lenkilläkään kävele aristokraattisesti, kuten ne aikuiset siellä olohuoneessa silloin, vaan viuhtoo päämäärättömästi menemään niin, että "naapuritkin sitä jo pelkäävät". Koirapuistossakin se roikkuu kuola pärskähdellen muiden koirien karvoissa, ärisee ja purisee ja ilkeämielisimmät sanovat sillä olevan rabies.


1. Pentutyyppi "Oman tien kulkija".
Tämän pentutyypin edustaja vaikuttaa olevan kuuro. Sen korva ei värähdäkään äänen (emännän) suuntaan vaan se karkailee jatkuvasti omille teilleen ja aiheuttaa pahennusta nuuskutellessaan naapurien pihamailla eikä anna kenenkään ottaa sitä kiinni. Pentu ei ota juurikaan kontaktia, vaan se "kokee" sinut vain ruoan, lämmön ja ulkoilutuksen antajana. Sylissä oleminen on vastenmielistä ja lapsellista ja se ei koe tarvitsevansa sille tarpeetonta läheisyyttä. Sensijaan se lähtisi mieluusti joka käänteessä omille teilleen ja vaeltelisi lähistöllä aina tarpeen mukaan, minne milloinkin mieli tekisi. Tämän pentutyypin edustaja on yleensä itsenäinen, nokkela ja itsevarma.
Pennusta aikuiseksi Oman tien kulkijan kanssa: antamalla sille erivapauksia ja luottamalla siihen, se palkitsee sen. Juuri kun vähiten odotat, että se tulee pissanlipitysreissulta luoksesi, se tulee. Älä sylitä väkisin. Anna sen olla oma, itsenäinen itsensä. Se ei tee numeroa itsestään, eikä halua, että sinäkään teet. Numeroa siitä, ettei se tee itse itsestään numeroa. Iloitse sensijaan sen taipumuksesta oppia nopeasti, hyödynnä tätä!
Parhaaseen kontaktiin oman tien kulkijan kanssa pääsee kun antaa sille erivapauksia ja hyödyntää sen nokkeluutta ja taipumusta itsenäiseen ajatteluun ja oivaltamiseen! Oman tien kulkijassa olisi aineksia vaikka sirkuskoiraksi; niin nopeasti se älyää ja haluaa; että sinä älyät sen älyävän!


2. Pentutyyppi "Rauhallinen pentu".
Tämän pentutyypin edustaja on äärimmäisen rauhallinen, seesteinen, vähään tyytyväinen, hillitty, kiltti ja sopeutuva. Liki unelmapentu. Sen hillityn pinnan alla piilee kuitenkin ehta pennun sisin. Juuri kun huomaat kehuvasi naapurillesi, että "kuinka helppo ja mukava se on" se tepastaa kahvipöydän ääreen multaisilla tassuillaan. Ja pihalle kaivamasi tulppaanin sipulit -kaikki 60- on kaivettu sen toimesta ylös ja heitelty pitkin nurmikkoa. Tyypillistä rauhalliselle pennulle on, että kuin taikaiskusta se muuttuu tämän kukkasipuliepisodin jälkeen jälleen kiltiksi pyhäkoulupennuksi. Kunnes se taas kuukauden kuluttua yllättää sinut ja narskuttaa työpäiväsi aikana tanssikenkäsi pieneksi silpuksi.
Vain näiden sen pentuaikaisien parin-kolmen "muistutuksen" ("minä olen pentu") aikana/jälkeen muistat sen olevan itseasiassa pentu. Muutoin se makoilee aikuisen whippetin tapaan sohvalla etutassut somasti ristissä katsoen luontodokumentissa laukkaavia gaselleja pää kallellaan kirsuaan söpösti väännellen. Se tuhahtelee kaikelle vulgaariudelle ja muiden whippetien tavalle röyhistellä, rellestää ja rähjätä ja pyrkii kaikessa tekemisessään hillittyyn olemiseen. Sen mielestä jo syljen eritys nallea tapettaessa on äärimmäisen -ja tuomittavan- estotonta ja paheksuttavaa käytöstä.
Pennusta aikuiseksi Rauhallisen pennun kanssa: tunnista tämä valeasu. Hillitynkin pennun sisällä asuu riehakas ja salaa intohimoinen whippetin alku. Usein rauhallisesta pennusta kasvaakin sangen viilipyttymäinen mutta samalla itsepäinen aikuinen. Sen valeasu on saanut kaikki kaksijalkaiset ympärillä heikoiksi ja rauhallisesta pennusta voi tulla pahimmillaan rasittava aikuinen. Sellainen, joka haukkuu yöllä sänkysi vieressä 03.46 ja saa sinut juoksemaan pikajuoksijan lailla avaamaan pihan oven; "sillä on varmaan ripuli". Kuitenkaan koiraa ei pihalla näy ja kun menet takaisin sänkyyn, se makaa tuhisten tyynylläsi syvässä unessa. "Got ya".


3. Pentutyyppi "Riehakas pentu".
Tämä on tyypillisin pentutyyppi. Se on ikiliikkuja, sata lasissa vettä juova, liikkuva, syövä, leikkivä duracell. Se vaeltelee öisin, rapistaa, kolaa ja kopistelee 04.00 ja on äimänkäkenä, kun "pakotat" sen sänkyyn. Sille pitää pitää unikoulua ja opettaa kellon viisarit; pikkuviisari on nelosessa, isoviisari tasassa; nyt on YÖ! Ulkona se haluaisi vaan heilua ja heilua, kuin heinämies, ja siinä sivussa se pienestä koostaan huolimatta saa pian naapuruston varpailleen; se puree nenästä, repii tukkaa, lipittää naapurin silmälasit limaisiksi, karkailee, juoksee naapurustoa ympäri ja ympäri -vain ympärijuoksemisen ilosta. Mitään päämääräähän sillä ei ole. Jos nyt jotain päämäärää sille haluaisi yrittää kehittää ja keksiä, niin olkoon se se, että se haluaa tyhjentää energiavarastojaan. Energiaa tällä pentutyypillä nimittäin riittää. Viuh ja suih ja taas mennään -kuvaisi sitä ja sen sisintä- hyvin.
Pennusta aikuiseksi Riehakkaan pennun kanssa: tästä pentutyypistä saa oikeinkin sielukkaan ja mukavan koirakaverin, kun antaa sen aika-ajoin juosta irti, riehua ja toteuttaa näinmuodoin itseään. Riehakas pentu on aikuisena useinkin vähän tosikkomainen ja se nauraa makeimmin omille vitseilleen. Sylittele, hali ja paijaa - anna sen tuntea, ettei sen "tarvitse" pitää älämölöä ja juosta itseään maitohapoille ollakseen Whippetien Whippet, vähempikin riittää. Usein riehakkaalla pennulla on aikuisena hyvin lempeä ja puhutteleva sisin. Tämä pentutyyppi pussaa kaikki kumoon ja aikuistuneenakin se harvoin jättää ketään ns. kylmäksi.

4. Pentutyyppi "Pehmeä pentu".

Tämä pentutyyppi tuntuu ja näyttää olevan hyvin haavoittuvainen, pehmeä, ylikiltti, ylilempeä, ujo ja arka -mitä se ei suinkaan pohjimmiltaan ole. Sen tapa reagoida asioihin pentuna "vain on sellainen"; maailma on kova ja kylmä ja pelottava ja pentu tuntuu herkistelevän; miettivän ja pohtivan jokaisen uuden asian edessä. Ihmiset tuntuvat olevan sille ilmaa ja välttämätön paha (= ruokaa, juomaa, ulkoilua) mutta lajitoverit saavat sen syttymään ja leikkimään 24/7. Se painisi aamusta iltaan ja yöllä se piipahtaisi vielä reiveissä hetkuttelemassa teknomusiikin tahtiin. Söisi välillä ja sitten se pinkaisisi koirapuistoon kellon lyödessä 06.
Se on kiltti, kultainen ja mussukka, mutta myös äärimmäisen lempeä ja herkkä. Jos otat sen reiviyön jälkeen heti kynnenleikkuusessioon se loukkaantuu loppupäiväksi ja pohtii sinun sitä kohtaan tekemääsi "julmuutta" maaten olohuoneen pöydän alla sinua aika-ajoin syyttävästi katsoen.
Kun viet sen täpötäyteen Stockmannin tavarataloon opettaaksesi sille kulturellia käyttäytymistä ihmisvilinässä se hakee sinuun syvää katsekontaktia kuin kysyen; "onko pakko" ja "miksi me ollaan täällä, kun kotona olisi kaikki leikkikamut ja mukavan pehmeä sohvakin".
Pennusta aikuiseksi Pehmeän pennun kanssa: tämä se on maalaamaton taulu parhaimmillaan. Kun maalaat sitä taiten ja oikeilla väreillä saat juuri mieleisesi aikuisen; itsevarman, maailmaa nähneen ja kokeneen; onhan se taittanut matkaa kanssasi, joka olet sen tärkein ihminen ja mentori. Tämä pentutyyppi on usein se "palkitsevin" edellyttäen että sillä on ns. palikat kohdallaan ja sen hermorakenne on terve ja pohjimmiltaan hyväitsetuntoinen. Tästä pentutyypistä sielukkuus, avoimuus, rentous ja moni-ilmeisyys suorastaan loistaa sen aikuistuessa!

5. Pentutyyppi "Utelias/haasteellinen pentu".
"Minä, minne, milloin, ai nyt, missä, avasitko roskiskaapin oven, odota tulen heti katsomaan, UUSI VIM-pullo, hei jossain rasahti, ai nyt, pihalle, täällä on uusi pensas, siinä on piikkejä, auts, sisään, pihalle, ulos, menoksi, hei, nyt tapahtuu... "
Joskus sangen rasittavakin pentutyyppi, voi koetella kärsivällisyyttäsi sangen monin tavoin. Kuten vinkumalla päämäärättömästi ensimmäiset 3-4 viikkoa muuttaessasi kotiisi. Piip kun on tylsää piip kun ei ole ohjelmaa piip kun ei aikuiset leiki mun kanssa ja piip piippaamisen ilosta. Asettaa omistajansa kärsivällisyyden koetukselle. Kuinka kauan pystyt olemaan reagoimatta turhaan piippaamiseen? Ehdotukseni; ole sitä n. 4 viikkoa ja huomaat piippauksen kadonneen. Mutta nyt on olohuoneessa uusi patsas, kukka, matto, tuoli -kaikki on tutkittava läpikotaisin, kuitteja, pakkauksia ja koostumuksia myöten ja kaikkea on maistettava. Lihaa, kalaa, sieniä, kanaa, salaattia, valkosipulia, tomaattia -ihan kaikkea. Vain maistamalla asiat selviävät. Aina voi myös karata ja karkumatkalla voi piipahtaa naapurissa, ajotiellä, kaupassa (sisällä!!), pihajuhlien grillillä, parkkipaikan autossa, jossa on ovi vahingossa jäänyt auki jne. Koirapuistoon on myös tarkoitus jäädä, kun sinne kerran on päässyt. Ihan varmasti joku ystävällinen ihminen tekee minulle sinne laavun ja pelaa kanssani korttia ja ratkoo sudokuita, koska kotona on kuitenkin sangen perustylsää.
Pennusta aikuiseksi Uteliaan/haasteellisen pennun kanssa: tämä pentu auttaa sinua löytämään oman sisäisen lapsesi. Jos nimittäin olet sen sattunut kadottamaan. Tämä pentu on vielä nelivuotiaanakin pentu ja hömelöiden hömelö. "Ai minä vai" se katsoo sinuun, kun saat sen kiinni voileipävarkaista. Ja katse on tasan tarkkaan nelikuisen vauvan ilme; kosteat isot lehmänsilmät, jotka jopa hieman pullottavat päästä; kuin tunkeutuen harmistuneisiin otsaryppyihisi ja säälittävällä olemuksellaan se puhuttelee vielä viikonkin päästä; "olinkohan sille liian ankara"? Haasteita se totisesti tarjoaa, koska mikään tavanomainen -suoraviivainen ja tylsä- toiminta ei sitä puhuttele. Tämän pennun kasvatus vaatii ja kaipaa huumorintajua, mutta vastavuoroisesti se saa kyllä sinutkin nauramaan toiminnallaan. Aina uudelleen.

Moninaisia ovat koirien eri perusluonteet, sisimmät ja olemukset. Persoonallisen puhuttelevia, kiehtovan moninaisia. Tämä oli vain pintaraapaisu ja hahmotelma joistakin tyypeistä, sillä yksiyhteen koiraa ei tietääkseni ole. Puhumattakaan pennuista, joissa yhdistyy useampia "pentutyyppejä"; vahva mutta herkkä -tyyliin.
Koiran omistaminen on parhaimmillaan oivaltamista ja siinä kannattaa pitää kaikki aistit avoimina! Herkän pennun kanssa ei kovat otteet välttämättä toimi ja kovaluonteisemman pennun kanssa pehmoilu ei ole hyvästä. Mutta näiden kahden ääripään välissä on sen miljoona erilaista pentuluonteen variaatiota...

Kuvituskuvista toisen on ottanut Kirsi Aalto ja kolmannen Kirsi Mannila.