Kuten koirat osaavat olla kovin eri luonteisia ne ovat myös ruokailutavoiltaan ja -tottumuksiltaan erilaisia. Olen itse omistanut kaksi ns. "huonosyömäistä" whippetiä ja tämän asian tiimoilta on tullut viimeaikoina vaihdettua sähköpostejakin.
On vaikea sanoa mikä johtaa siihen, että koira ei syö. Monesti kuulee rotua vuosikausia harrastaneiden suusta, että "kuppi nenän eteen, ja jollei syö, kuppi pois". Kuitenkin helpommin sanottu, kuin tehty. Whippet on luonnostaan hieman säälittävän näköinen; tai sellaiseksi ihmiset sen usein kuvailevat. Tummanpuhuvat, kosteat lehmänsilmät, korvat päätämyöden, häntä koipien välissä -ne kaikki saavat aikaa efektin, että "koiraa tulee sääliä". Säälillä ei luonnollisestikaan ole sijaa koirien kesken, ts. susilaumassa tuskin alfa säälii alempiaan tai alemmat alfaa.
LIV toistaa illasta toiseen Cesar Millanin ja Victoria Stillwellin oppeja ja ne ovat yhteneväiset ainakin siltä osin, että "älä koskaan vahvista koirasi epävarmuutta", "kun koira pelkää tai on epävarma, älä silitä ja paijaa sitä ja lässytä sille". En voisi olla enempää samaa mieltä. Ihmisen, omistajan ja laumanjohtajan on kyettävä osoittamaan omalla toiminnallaan, ruumiinkielellään ja äänenpainoillaan, että "kaikki on hyvin". Kun koira aristelee, nöyristelee tai suorastaan pelkää, siihen ei tulisi kiinnittää mitään huomiota. Omalla käytöksellään voi ja tulee osoittaa, että "homma on hanskassa" ja laumanjohtajalla onkin tässä suuri ja merkityksellinen tehtävä. Pehmeä, arka tai muutoin epävarma koira -kuten itsevarmakin- saa vahvistusta ympäristöstään; jos sitä säälii, sen surkea, senhetkinen, olotila senkuin lisääntyy ja vahvistuu -> epätoivottu käyttäytyminen vahvistuu ja voimistuu. Jos sensijaan siihen suhtautuu viikosta ja kuukaudesta toiseen tyyliin; "ohhoijakkaa, onpa ilmoja pidellyt" se omaksuu omistajansa huolettoman, leppoisan ja pelkäämättömän asenteen ennenpitkää.
Whippet, joka ei syö omaa siihen mitä ilmeisimmin jonkin syyn. Syy voi olla henkinen, mutta toki myös fyysinen.
Ensimmäinen whippetini, Jaki, oli erittäin huono syömään. Jakin kuolemasta on jo useita vuosia; koira eli kuitenkin elinvoimaista ja hyvää elämää liki 13-vuotiaaksi, mutta muistan tuskailleeni sen ruokailun kanssa erittäin paljon. Kokeilin eri ruokamerkkejä liiankin kanssa. Syötin koiraa jopa lusikalla! Jaki kuitenkin vanhemmiten innostui syömään. Jollen ihan väärin muista, niin n. 3-3,5 -vuotiaana "tämä ihme tapahtui".
Nykyisessä laumassani on yksi nuoruudessaan huonosti syönyt; Hula. Hulan kanssa tehtiin myös kaikki "temput" ja kauppojen ale-laarit kävivät tutuiksi. 50% alennuksella ostettiin kasapäin kalkkunaa, lihapullia, veri- ja porkkanalettuja jnejnejne. Kaikki eri maksalaatikkovalmistajat käytiin läpi ja vain Forssan maksalaatikko kelpasi; lienikö muut merkit liian tahmaisia ja Forssan sopivan kostea?
Joskus kuulee koiranomistajien pelkäävän sitä, että ostaessaan koiralleen erityisherkkuja tai valmistaessaan puuroja ja kastrulleja; "se ei koskaan enää syö muuta". No, Jaki ja Hula ovat hyvinkin päinvastaisia esimerkkejä. Niin RIP Jaki kuin Hulakin söivät ja syövät ihan silkkaa nappulaa vanhemmiten.
Liekö whippetin aineenvaihdunta hyvinkin poikkeuksellinen? Whippet "kestää" ja "syö mielellään" ja "sen elimistö tarvitsee & käyttää hyvin hyödykseen" tavanomaista tuhdimpaa ruokaa. Markettien ruokaosasto harvoin vastaa whippetin haasteisiin. Monissa markettiruoissa on olematon proteiini- ja rasvamäärä. Äkkiseltään muisteltuna n. 18-20/8. Omassa laumassani on tällä hetkellä päivittäisruokana neljällä koiristani Jahti&Vahti kanariisi; sen prosentit menevät 25/13. Yksi syö lammasriisiä ja sen prosentit ovat 26/14. Proteiini ja nimenomaan rasva tuovat ehdottomasti maistuvuutta; muistissani on Mustista ja Mirristä hetkenhuumassa ostettu halpisruoka (M&M:n oma merkki) jonka proteiini- ja rasvapitoisuudet olivat aikalailla alhaiset (ns. "ylläpitoruoka") ja joka ei kelvannut koiristani k e n e l l e k ä ä n! Siis edes ahnein koiristani ei sitä syönyt! Siinä oli Mustikka ja Mirrikkä ihmeissään, kun palautin säkin kauppaan ja otin tilalle "tuhdimpaa" ruokaa.
Koiran suolisto ei ole kovin pitkä ja illalla syöty ruoka on valmista kakattavaksi aamulla. Kakan koostumuksesta ja sen muodosta ja määrästä voi päätellä paljon siitä, kuinka paljon koiran elimistö käyttää ruoasta hyväkseen. Onpa kokemusta siitäkin, että on joskus päässyt koiranruoka loppumaan ja on pikaisesti haettu Pirkka-pussi sunnuntaina kaupasta. Eroa kakan määrässä on kuin yöllä ja päivällä; Pirkkaa tulee ulos läjämäärin -kuin lehmänlantaa- ja Jahtia&Vahtia tiivis, tumma ja pieni kikkare; kuin havannalaissikari.
Omaa koiraa pitäisi siis kuulostella ja tuumailla "yhdessä sen kanssa", mikä maistuu, miksi maistuu ja miten ja missä muodossa se tulee ulos. Jos koira on jatkuvasti ripulilla, se syö huonosti, närppii ja on laiha "aina vaan" voi toki olla syytä tutkituttaa koira myös eläinlääkärin toimesta. Ja sitten taas toisaalta; kaikille ei vain maistu ja sovi kaikki. Omassa laumassani Hupi osoittautui löysämahaiseksi viikosta toiseen. Keksin kokeilla sille lammasriisiä ja kas, kakka pakkautui nyt tiiviiseen ja pökälemäiseen muotoon. Luxi syö lenkillä kaiken mahdollisen ja täsmäoksentaa pähkinät. Virille ei sovi makkarankuoret; se täsmäoksentaa ne. Kalannnahat aiheuttavat omassa laumassani ripulia toisille, toisille ei. Rustoista toisilla masu -ja kakka- kovenee, toiset taas täsmäoksentavat isoimmat luunpalat ja ripuloivat päivän.
Jos siis whippetisi ei syö; älä hätäile. Ennenpitkää se syö kuitenkin. Kokeile kohtuudenrajoissa makustaa ruokaa esim. öljyllä, raejuustolla, juustoraasteella, juoksevalla margariinilla, kinkkusuikaleilla, leikatuilla letuin paloilla. Jos koira närppii kuivamuonan joukosta vain nuo em. elementit, älä hermostu äläkä ainakaan tuskastu; jossain vaiheessa menee kuitenkin se nappulakin! Seuraavana aamuna tarjolle sama kuppi kuin eilenkin lisättynä uudella rasva- tai kinkkusuikalesatsilla. Vasta kun ruoka lemahtaa, se heitetään pois. Samaa nappulaa ja em. elementtejä taas seuraavana päivänä uusiksi. Jos koira ei kertakaikkiaan syö, älä tuskastu. Älä hermostu, äläkä menetä toivoasi. En tiedä yhdenkään whippetin näännyttäneen itseään nälkään.
Kokeile kohtuuden rajoissa eri koiranruokamerkkejä ja kokeile, olisiko proteiinin ja rasvamäärän lisäyksellä vaikutusta. Jollei, älä edelleenkään vaivu epätoivoon. Se koirasi lempiruoka löytyy varmasti! Hulalla se oli pizza! Pizzanreunoja olisi mennyt vaikka kuinka; muutoin ruoka-aikaan sama koira nukkui olohuoneen sohvalla!
Oma suhtautumisesi ruokailuun on siis hyvin merkityksellinen. Älä temppuile enempää kuin on tarvis. Jos koirasi temppuilee, so be it. Usko, ja luota, että vuoden päästä tilanne on täysin muuttunut.
Entäpä ne ääripäät sitten? Omassa laumassani Hupi söisi kaiken, koska vaan, milloin vaan ja missä vaan. Virillä taasen on ns. rautamaha. Sen kakka on ollut vuosikaudet tasaista, tummaa sikaria. Luxi natustaa kurkkua, tomaattia, ruusunmarjoja, pähkinöitä -mitä vain!
Mitä tulee kokonaisvaltaisesti whippetin ruokailuun; sille varmasti sopii niin proteiinipitoinen kuivamuonaruokavalio kuin kasvispainotteinen barffauskin. Kokeilemalla löytyy jokaiselle yksilölle se sopivin ja toimivin! -Ai mitä; tarvitseeko sitä kokeilla särvin jos toinenkin läpi? Ei tarvitse. Koira syö sitä mitä Sinä haluat sille antaa ja mitä Sinä katsot parhaimmaksi. Jos sen maha reagoi "ei toivotulla tavalla"; Sinä laumanjohtajana vaihdat ruokailun suuntaa -tai merkkiä.
Ja summasummarum; olen omistanut yhteensä 8 whippetiä; kaksi niistä on ollut ns. junioriaikanaan ronkeleita; kuusi on aina syönyt hyvin.
1 kommentti:
Tämä oli kiva tietolärtsy.
Minua itteeni melkein jo suututtaa, kun kaikki hokee Rosien nirsoilunkin kohdalla tuota "kuppi pois jos ei syö." Kun sitten se ei vain syö. Yritetty on.
Ruokahalua on onneksi iän myötä tullut enemmän, enkä enää stressaa. Toisen ollessa ihan pieni, oli huolikin aika suuri. Mistä tuli mieleeni eräs hyvä kikka, mitä kannattaa yrittää: kissan märkäruoka! Sitä kastiketta vähän raksuihin, niin jo alkaa maistua.
Lähetä kommentti