Hienoista kotiutumista Asolan huudeille on jo tapahtunut. Paljon tulee vielä vertailtua entiseen, vajaan kahden vuoden piipahdukseen Klaukkalassa.
Ehkä meillä kävi vain "huono tuuri".
Rauhalliseksi kuvailtu taloyhtiö oli kaikkea muuta. Metsäretkikokeilut menivät sananmukaisesti metsään. Isosuon juurakot kyykyttivät useamman kerran. Pariin otteeseen kysyttiin ulkoilureiteillä ohikulkijoilta kulkuapuakin - ja ihan parasta oli kun eivät hekään osanneet neuvoa: "yksi risteys on kieltämättä sellainen, missä itsekin aina häkellyn, että enkö mä mennyt tästä jo". Koiralliselle erityisesti vinkattu metsä oli taas lähinnä silkkaa ryteikköä, umpeen kasvaneita polkuja ja vaikeakulkuisuudessaan 10/10. Kaipuu pihalliseen asuntoon pysyi. Ikääntymisen myötä pystyssä pysyminen ison lauman kanssa ei enää ollutkaan pala kakkua. Tähän yhtälöön polvien nivelrikkoa, selän hermopinnettä ja kasvavaa kaihia! Koiramäärän vähentyessä dramaattisesti yhdessä vuodessa muutto sinetöityi.
Olin kyllä lukenut, että "Asolassa on hyvät ulkoilumaastot" mutta että hiekkapohjaisia, leveitä ja valaistuja kävelyteitä on niin paljon, pitkälle ja joka paikkaan!?!
Vaikuttaisi siltä, että asvalttikävelyt tulevat meillä vähenemään radikaalisti - ja kuinka paljon on vielä näkemättä ja kokemattakin.
Klaukkalasta jäin kaipaamaan erityisesti vesijumppaa.
En ole vielä täällä asuessa saanut aikaiseksi ajella Hakunilan uimahalliin - siihen vanhaan ja tuttuun. Asolaan rakennetaan omaa uimahallia, valmistunee vuonna 2027. Lisäksi Mummolan koiraniitty oli Klaukkalassa asuessa vain lyhyen ajomatkan päässä ja Kiljavan koirien uittopaikka myös. Koirapuisto oli avara ja vehmas, ja Gigantin kulmalta pääsi irrottelemaan läheiselle pellolle. Viimeksi mainitut kohteet olivat vain monen muunkin koirallisen suosiossa.
Pojatkin ovat täällä omaksuneet uudet ympäristöt ja olemme jo löytäneet mukavan viisikilometrisen.
Reitti kulkee Asolanväylää Kulomäkeen ja sieltä metsätaivalta takaisin. Siihen voisi jatkossa lisätä hiukan twistiä ja monimuotoisuutta - ehkäpä etenevä kevät maalaa mukaan jatkossa värejä ja teemme löytöretkiä sivupoluille ja -teille!
Asolanväylää Korsoon päin!
Loppumatka olikin metsätaivalta. Alku oli hieman haastavaa mutta Tokmannin miestenosaston alelaarista ostetuissa kengissäni on jokin aivan erityinen kumilaatu - askel ei edes lipsunut! Tämä mattajääpätkä oli onneksi lyhyt ja pääsimme nopeasti karheammalle lumialustalle.
