Juttulaina: Remmirähjäys

Löysin tieni mielenkiintoiseen blogiin: Oudon rannan hiekka. Toivottavasti kirjoittaja ei paheksu juttulainaani, jonka halusin tuoda omaan blogiini kommentointia varten.

Yksi ihan ehdoton koiraharrastuksen suolahan on se, että asiat eivät ole mustavalkoisia ja koira varsinkaan yksiselitteinen. Asioita on ihanan koukuttavaa katsoa monelta kantilta ja tämä juttu soi minulle mielenkiintoisen pohdinnan paikan ja tuumailun temmellyskentän.

Kursivoinnit Annukan blogista.

Onneksi olkoon, sinulla on pentu! Olet varmaan jo huomannut, että remmirähjäys on netin koira-aiheisilla palstoilla yksi yleisimmistä puheenaiheista. Näillä yksinkertaisilla ohjeilla saat takuuvarmasti omasta koirastasikin remmirähjän, ja voit liittyä asiaa nettipalstoilla voivottelevien sankkaan joukkoon!

Näin totisesti varmaan onkin. Remmirähjäys kirvoittaa varmasti kielenkantoja niin rotuun kuin karvoihin katsomatta!

Ihan ensimmäiseksi kannattaa ajatella, että on hirmuisen söpöä, kun pieni pentu koettaa haukahdella lenkillä vieraille koirille ja ihmisille. Onpa se innokas! Kyllä haukahtelu varmasti loppuu sitten isompana itsekseen, eikös juu?
Tässä on muuten loistava itsetutkiskelun paikka. Kuinka moni tosiaan alkuun pitää jotain pikkupennun pikkusöpöä pikkutapaa ihanan hassuna ja lystikkäänä suorastaan? Kuinka moni puuttuu HETI (korostan: h e t i) johonkin ei-toivottuun tapaan koirassaan, joka ilmenee koiralla viikolla 8. Heti kun se on ensimmäisellä lenkillään?

Ota pentu varmuuden vuoksi syliin, jos lenkillä tulee toinen koira vastaan.

Ilmanmuuta. Ja huudahda vielä kaikille, että "tällä ei ole rokotuksia", ja "mun ekalta koiralta araksi väitetty koira söi silmän päästä". Siirrä omat, kuudentoista vuoden takaiset pelot nykyiseen koiraasi. Imeytä ne siihen heti ensimmäiseltä lenkiltä alkaen.

Käy säännöllisesti koirapuistossa nuoren koiran kanssa, koska pentuja täytyy sosiaalistaa. Koirapuistot ovat pennuille eräänlaisia vapaapainikehiä, joissa voi opetella ottamaan turpiinsa ventovierailta ja joista ei pääse karkuun. Narttukoirat oppivat, että jokainen lähestyvä uros on potentiaalinen seksuaalirikollinen.

Hmm. Pentujahan täytyy sosiaalistaa. Toki niin, että laumanjohtajan tulisi kyetä ottamaan vastuu siitä, ettei pentu joutuisi heti 8-viikkoisena rottweilerin puruotteeseen paikallisessa koirapuistossa. Ja oli pentu sitten uros tai narttu, se (ikävä kyllä) provosoi muita (aikuisia) astumaan, kun ei sen sukupuolileima vielä välity ympäristölle. "Hyvin" kuitenkin kärjistetty esimerkki tämä alkuperäinen teksti mitä tulee "seksuaalirikollisiin", koirissa lienee paljon pedofiilejä?
Omani röykyyttivät puistossa kerran ollutta (jo hieman vanhempaa) pentua ja omistaja oli suorastaan hilpeän iloinen tilanteesta. (!) Toiset kun kuitenkin ajattelevat, että "koirani oppivat olemaan", varsinkin kun tilanteessa ei ollut minkäänlaista aggressiota, toisten taas säälitellessä pentuaan. (ja nostaen sen syliin...)

Usko niitä, jotka sanovat, että koirista tulee vihaisia tai arkoja, jos ne eivät pääse hihnassa tutustumaan vieraisiin koiriin. Anna kaikkien vastaantulevien koirien tervehtiä omaasi, koska pentujahan täytyy sosiaalistaa!

Uskoa ei pidä koskaan ketään eikä mitään muuta kuin koirasi "kertomaa", se kertoo jokaisella ilmeellään, eleellään ja äänellään sinulle jotain. Ja yleensä paljon. Koiranlukutaito on ihan must, ja se ei tule hetkessä. Koirista ei koskaan tule automaattisesti "yhtään mitään", vaan sen yhdeksänviikkoinen käytös on sen elämän kahdeksan elinviikon käytöksen summa.

Käytä fleksiä, että koirasi varmasti pääsee moikkaamaan sellaisiakin koiria, joiden omistajat jostakin syystä haluavat välttää remmirähjäyksen ja koettavat kiertää teidät mahdollisimman kaukaa. Sosiaalistetaan toki heidänkin koiransa!

Tähän en voisi enempää yhtyä. Muista kuuluttaa kuuluvasti; "Tää on ihan kiltti" tai "Tällä on juoksuaika".

Anna koirasi jäädä tuijottamaan lähestyviä ja ohi kulkevia koiria.
Nimenomaan. Tuijotus enteilee koirakielessä aina hyökkäystä ja on huisin hassunhauskaa tuijotteluttaa omaa koiraansa kontra kaikkia vastaantulevia.

Tee jokaisesta ohitustilanteesta iso show. Koiralle pitää koko ajan puhua rauhoittavalla äänellä: “Noh Musti, ei mitään hätää Musti, mennäänpäs nyt ohi Musti.” Näin koira oppii, että ohitustilanteissa on jotakin erityisen huolestuttavaa, kun omistajakin ne noteeraa. Kannattaa samaten pidätellä hengitystä, kiristää hihnaa, naksutella klikkerillä, heilutella lelua ja sylkeä hampaista koiralle nameja.

Äänellä ohjaaminen ja koiran rauhoittaminen ei ole mielestäni ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Jos se toimii. Ja sillä saavutetaan kontakti. Jollei näin ole, ts. omistajan lässytys kaikuu niinsanotusti kuuroille korville, onhan se hölmöä ja ainakin tarpeetonta. Koiraan on kuitenkin helppo (no, helppo ja helppo) tartuttaa jossain määrin omaa moodia, joten jos olet itse "sussiunakkoon" -tilassa, koirasikin varmasti on. Hengityksen pidättämistä en minäkään suosittele, en hihnan kiristelyäkään, sen sijaan klikkeri voi toimia, lelun heilutus samoin ja namitkin -ainakin meillä- sangen mainiosti!

Hommaa remmirähjälle koiralle kaveriksi toinen koira, ja pian sinulla on tuplamäärä remmirähjiä!
Omassa laumassa on yksi remmirähjäksi luettava, ja kolme koiraa, jotka eivät ole missään määrin apinoineet tätä yhtä.

Hankkiudu tilanteisiin, joissa pentusi joutuu tekemisiin teille molemmille ennestään tuntemattomien koirien kanssa, kunnes pentu saa pari kertaa niiltä turpiinsa. Sitten saat oikeuden käyttää remmirähjien omistajien yleisintä tekosyytä koiran käytökselle: “sen kimppuun kävi pentuna isompi koira, ja nyt se pelkää”.
Hyvin sanottu ja tiivistetty YKSI monista syistä, joka voi kehittää koirassa remmirähjäyksen.

Ja luonnollisesti: anna koiran rähistä hihnassa, koska sen kimppuun kävi pentuna isompi koira ja nyt sitä pelottaa, eikä tilanteelle luonnollisestikaan voi enää koskaan tehdä mitään.

Koira pelkää, kun sinä pelkäät. En sitä sano, etteikö koiralle voisi jäädä traumoja, mutta jos sillä on palapelit vähänkin pääkopassa paikoillaan, se myös unohtaa ne (traumat). Omistajan tehtävä on kaikin tavoin osoittaa, että jos naapurin Murre on pösilö, ja mummolan Pyry samoin, niin se ei tarkoita sitä, että kaikki lähitienoon 67 koiraa olisivat myös.

Helppoa kuin heinänteko, remmirähjien tekeminen.

Kyllä, jossain määrin. Koiran käytös on kuitenkin aina itseasiassa käyttäytymiskimppu, läjä, pino ja puska useita käytöksiä yhdessä. Tommy Wiren sen osuvasti sanoi, koiranomistajan (yksi) tehtävä on paloitella koiran käytös, siivuttaa se. Löytää mahdollisen ongelmakäyttäytymisen syy, ydin. Ennakoida, kokeilla eri koulutusmetodeja, tunnistaa koiran (ja oma) moodi, vahvistaa toivottua käytöstä ja sivuuttaa ei-toivottu.

Kiitän Oudon rannan hiekka -blogia ajattelemisen aiheen antamisesta sekä terävästä ja oivaltavasta kommentoinnista polttavaan aiheeseen liittyen. Itseäni viehättää ja kiinnostaa suunnattomasti kaikki koiran käyttäytymiseen liittyvä, siitä kirjoitettu ja sanottu. Wiren muuten totesi luennollaan moneen otteeseen, että ihminen (kouluttaja) ei ole koskaan valmis, kuten ei koirakaan. Koira oppii läpi elämän! Tämä on hyvä muistaa.