Hyvä niin, sillä vierivä kivi ei sammaloidu. Mieli sensijaan mutkailee ja tekee ajatuskulmia.
Jotenkin lähti ahdistamaan heti alkukuusta kun pääsin toimittajahenkisenä osalliseksi somedebattiin.
Koirat nostattavat meissä voimakkaita tunteita esiin ja niiden käsittelyssä on itsekullakin työtä. Joku on parempi (käsittelijä), toinen vetää mutkat suoriksi ja kulmat pyöreiksi.
Hämmästelen kovasti sitä, että kun MÖRÖKÖLLIASIA kohtaa mielen, niin sitä mennään puimaan asiantuntijana omalle FB-seinälle voimakkain sanakääntein, vastapuoli tuomiten.
Ymmärretään ja glorifioidaan vain toinen ja tuomitaan toinen, koska "oma ajatusmalli on oikea, toisen väärä tai vieras".
Missä on faktantarkistus, kyseenalaistaminen ja oma, sisäinen pohdinta ja peilaus "mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa"?
Ymmärrän jossain määrin kulttuurieroja ja erilaisia ajatusmaailmoja, mutta kun jokin "keskustelu" menee yksinomaan toisen syyttelyyn ja "miksei hän tehnyt niin kuin minä tekisin" - niin alkaa ahdistaa oikein tosissaan.
Tepastin myös kiihkeän lenkin aamusella erään pitkänlinjan kasvattajan kanssa. Siinä sai yhdistys ja sen vähäiset aktiivit läimintää.
Jäin sitten miettimään sitäkin, että MILLAINEN kuva suurimmalla osalla yhdistystoiminnasta oikein on? Miksi yhdistys ja sinne äänestetyt ihmiset aiheuttavat niin suurta vastarintaa? Aivan kuin kyseessä olisi Eduskunta ja sen monia poliittisia suuntia edustavat jäsenet, jotka tekevät "vain vääriä päätöksiä" ja "kumileimaavat niitä meidän kansalaisten kiusaksi". Konsensuksesta ei ole tietoakaan.
On vain kiusantekoa, älyttömiä päätöksiä, vääriä ihmisiä väärillä palleilla ja väärissä toimikunnissa.
Aikoinaan, vuosia sitten, eräs harrastaja oli sitä mieltä, että "yhdistyksen kokouksissa vain samanmieliset syövät pullaa ja läiskivät toisiaan selkään lupsakasti läpsytellen". Vuosien saatossa on haukuttu niin hallitus, jalostustoimikunta kuin pentupalstan vaatimuksetkin. Lehtikin on perseestä.
Näyttäytyykö jäsenistön itsensä valitsema hallitus ja sen elimet noin vastenmielisinä ja tehottomina, taidottomina?
Ei haukku haavaa tee - mutta kyllä sitä ihmettelee, että eikö haukun sijaan voisi ojentaa vaikka auttavan käden?
Tai antaa korjausehdotuksen.
Sellainen muuten oli aikoinaan epävirallisiin tapahtumiin haluttu luokka, joka sitten ehdotuksesta äänestettiin uudeksi kilpailuluokaksi. Muistan kun sitä sittemmin tulkittiin kissojen ja koirien kanssa - selvät säännöt luokkaan osallistumiseksi eivät olleetkaan niin selvät.
Kaikessa uudessa on käynnistysvaikeutensa, mutta vaikka itsekin viljelen sanontaa "ennen kaikki oli paremmin" - on silti moni asia paremmin tänäpäivänä.
Entisenä lehdentekijänä ahdistun kyllä hieman siitäkin, että moni marmattaa lehden pienuudesta. Esimerkiksi maailma on täynnä mielenkiintoisia, kääntämättömiä artikkeleita - joukolla niitä kääntämään ja lähettämään lehteen. Ei se sen vaikeampaa ole. Netti on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä ja ilmiöitä - tarjonta on loputon. Jos jokainen valittaja laittaisi vartin elämästään jutun metsästämiseen/kääntämiseen/pyytämiseen, olisi seuraava lehti 100-sivuinen.
Mutta kun on helpompi valittaa.
Ajan melkoisen vähän.
Miten osuukin taakse ja tielle kuski, joka tööttää ja vilkuttaa valoja. Miten ihmeessä meikäläisellä on turvaväli ja jatkuva viereisen kaistan huomiointi ja oman nopeuden hölläys, jos tarvetta ilmenee. Miksi minä en tööttää ja vilkuta valoja?
Ainiin, mutta se tämänpäiväinen vilkuttelija oli BMV - sen piti varmaan korostaa, että "mulla on bemmissä uudet gummit" tai jotain.
No, enivei ne ampuu sieltä takaa vierelle ja heti eteen ja roiskauttavat ravat - ja sitten sadan metrin päästä menevät vilkulla seuraavasta liittymästä ylös.
Miksi rinnastan nämä - ja mitä en nyt ymmärrä?
Sen sijaan että kritisoit ja tööttäät - lähde mukaan. Jonain päivänä olet itse siellä kiihdytyskaistalla, eikä kukaan päästä sinua jonoon. Olet liian hidas tai ajat liian vanhaa, rumaa autoa.
Yhdistys hakee tällä hetkellä mm. lehden päätoimittajaa ja sihteeriä - tarjoa rohkeasti panostasi. Pienelläkin panoksella on suuri merkitys. Ole esimerkkinä siitä, että osallistumalla ja mukaantulolla on suuri, suurempi merkitys, meille kaikille, myös itsellesi. Jätä mieluummin positiivinen kuin negatiivinen jälki itsestäsi. Tule mukaan luomaan ja tekemään rodun historiaa.
Mielestäni rotu = sinä. Yhdistys = sinä.
Whippet = me kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti