9.3.2018

Juttulaina: Koiramme 3/2018 "Pelko pois!"

Maria-Melina Väyrysen kirjoittama Pelko pois! -juttu uusimmassa Koiramme-lehdessä oli varsin mielenkiintoinen. Ja osin ajankohtainenkin, siinä oli (hyviä) liittymäkohtia alla olevaan somejuttuun.

Tässäpä hieman tiivistelmää:
Jokainen pelkää jotain. 
Oli kyseessä ihminen tai koira. Pelot voivat olla rationaalisia ja perusteltuja tai sellaisia, joissa ei tunnu olevan mitään järkeä.
Usein pelko on huonon kokemuksen aiheuttamaa. Pahimmillaan pelot vaikuttavat tavalliseen arkielämään.
Koira ei osaa sanoin kertoa, mikä sitä pelottaa ja miksi. Huonot kokemukset eivät selitä kaikkia pelkoja. "Moppe hei, se on vain muovipussi" - tuttu lause epäilevän koiran(pennun) kanssa?

Rovaniemeläinen koirankouluttaja ja luonnetestituomari Jari Keinänen kertoo:
- Jos lähtökohdat ovat hyvät ja kasvattaja on tarjonnut pennuille kokemuksia ja virikkeitä, on uuden omistajan vuoro jatkaa kasvattajan tekemää työtä. Kaksi ensimmäistä vuotta ovat tärkeimpiä. Silloin itävät ne taimet, joita myöhemmin niitetään, niin hyvässä kuin pahassa.
Omistajan tehtävä on osata lukea koiransa ilmeitä ja eleitä. Kun uhka on koiralle liikaa, se joko pakenee, hyökkää, jäätyy tai on yliaktiivinen. Aggressiiviselta vaikuttava koira ei siis välttämättä ole vihainen vaan peloissaan.
- Agilityn jatkuvasti kasvava suosio on tehnyt sen, että nyt lähes kaikissa roduissa tavoitellaan agilityyn sopivaa temperamenttista ja kiihkeää luonnetta. Valitettavasti tämä on tehty hermorakenteen kustannuksella. Erään bordercollien omistaja listasi koiransa pelkoja esitietoina ennen koulutukseen osallistumista. Papereita oli 4 ja ne oli kirjoitettu täyteen kummaltakin puolelta.

Kun emää hoidetaan hyvin, pentuja sosiaalistetaan ja koira saa riittävästi liikuntaa - pelkoja esiintyy vähemmän. 
Ääniarat ja eroahdistuneet koirat liikkuvat tutkimusten mukaan merkittävästi vähemmän kuin rohkeammat lajitoverinsa. Myös liikunnan laadulla on merkitystä. Esimerkiksi vapaana ulkoileville koirille ääniarkuus kehittyy myöhemmällä iällä kuin narussa kulkeville.

Jari Keinänen toteaa pelkojen lisääntyneen vuosien saatossa, vaikka koira lajina on pysynyt samana. Nykyään on olemassa jo pennuille ongelmakoirakursseja. Pentu on ongelma jo tullessaan perheeseen. 

Eläintenkouluttaja Miira Hellsten ei pidä ongelmakoiranimityksestä, eikä mitään koiraa pitäisi sellaiseksi kutsua. Jokaisella, niin koiralla kuin ihmisellä, on omat heikot kohtansa. Ei ketään silti nimitetä ongelmaihmiseksi niiden takia.

Tutkimustulokset eivät tuo helpotusta rakettipelkoiselle koiralle. Vaikka arkuus usein vähenee iän myötä, ääniarkuus sen sijaan lisääntyy.

Jos omistaja pelkää - koirakin pelkää.
Pelokas ihminen haisee koiran nenään erilaiselta. Tunnetilaa ei voi valehdella, ei voi esittää rohkeaa. Koira näkee esityksen läpi eikä voi rentoutua ellei ihminen rentoudu.
Koira lukee omistajaansa paremmin kuin omistaja koiraansa. Jari Keinäsen mielestä koirat tarvitsevat tietynlaista diktatuuria. Toinen yksilö tarvitsee enemmän hallintaa kuin toinen. Ihmisen tehtävä on kuitenkin opettaa koiralle mikä on oikein ja mikä on väärin. Ja kuinka tilanteisiin tulee suhtautua. Se kuuluu koiran tapakasvattamiseen.
- Kaikki kohtaavat elämässä stressiä ja paras tapa oppia sietämään sitä on kohdata se. Autoilua pelkäävä koira oppii kulkemaan autossa kun se viedään rauhallisesti sinne ja tilanne myös pidetään rauhallisena. Ongelmien ylianalysointi vain vaikeuttaa asioita.

Jari Keinäsen mukaan kouluttajan yksi tärkeimpiä taitoja on ymmärtää koiran väistämiskäyttäytyminen. Koira haluaa aina päästä paineelta rauhaan joko aktiivisesti tai passiivisesti, pakenemalla tai lamautumalla. Monissa ongelmatilanteissa koiran kanssa ihmisen tehtävä on opettaa koira pääsemään rauhaan aktiivisesti - esimerkiksi porraspelkoisen koiran kanssa kulkemalla portaat, ihmisen tukemana.

On aina tärkeää, että omistaja osaa lukea ja tulkita koiransa tunnetiloja. Koira tarvitsee onnistumisia. Tehdään niitä yhdessä - koiran kanssa!

Boldaukset ja kursivoinnit allekirjoittaneen.
kuvituskuva O. Hostikka


Ei kommentteja: