Pelasin vähän bingoa Veikkauksen sivuilla, voitin 16 euroa ja pelasin ne innoissani, josko suurempi voitto osuisi Kenzolaan. No ei tietenkään osunut.
Samalla tyhjentelen verkkaan Honor 6:sen kuvia; havaitakseni, että suurin osa niistä löytyy jo jostain failista tallennettuina.
No, ovatpahan sitten kuuteen kertaan koneella.
Minulle oli tärkeätä saada Virin viimeisimmiksi jääneitä kuvia säilöön kameran kortilta. Ikävä on yhä kova. Piipahdin reilu viikko sitten Tapulikaupungissa treenailemassa Mauin kanssa ja huokailin ajaessani: "voihhh, tuota katua olemme kävelleet Virin kanssa".
Viri on edelleen kovasti läsnä kaikessa ja hänen läsnäolonsa ihan tuntuu - yhtäkkiä joku muisto pompsahtaa voimakkaana ja hänelle tulee yhä juteltuakin.
Löytyi sitten kuvakansioita tutkaillessa yksi heinäkuinen kansio. Olin vaihteeksi ulkoiluttanut koirien lisäksi kameraa 28.7. joten mennäänpä kuviin ensin ja sitten muihin länkytyksiin:
Heinäkuu heilimöi näin Vanhan Lahdentien vieressä.
Ja siitä tutulle pellolle - sitä lähtee juoksuttamaan koiria onnessaan; nyt saatte kaikki mennä ja ryskätä ja sitten pienen hikisen ympyrän jälkeen jokainen niistä sinkoaa kaivamaan mätiä raatoja.
Bali erityisesti otti ilmavainun ja syöksyi kauimmaiseen pellon nurkkaan viipyäkseen siellä hyvän tovin evästysasennossa.
Uskoisin vastaniitetyltä pellolta löytyneen runsaasti hiirien ym. vipeltäjien raatoja, joita lähti siis "parempiin suihin".
Onneksi kotona oli paketillinen Drontalia.
*kaivauskaivaus* Sieltä niitä löytyy. Huimalla on oikein salaatti siinä päästäisen mukana menossa suuhun.
Huima juoksuttaa Mauita.
Nätisti juoksuttaakin. Mitä nyt tuossa viikko takaperin juoksutti ahtaassa paikassa ja Maui kolautti itsensä voimistelutelineeseen. Siitä sitten piipaa Pakkalaan - onneksi selvisimme säikähdyksellä.
Olen havainnut parhaimmaksi juoksuttaa ensin Mauin ja Huiman, sitten Maui kiinni ja Bali sekaan. Jos yrittää kolmikkoa kerralla, niin Bali taatusti hämmentää "Mä Määrään Kuka Juoksee ja Mitä Tahtia" -moodin päälle ja Huima häipyy etsimään kakkakikkareita Balin sanellessa sääntöjä hämmentyneelle Mauille.
Balista ei aina ota ihan selvää haluaako se olla rosvo vai poliisi - mutta jos Maui onnistuu päättelemään asian oikein - niin myös näiden kahden meno sujuu mallikkaasti keskenään.
Hupia olen alkanut pitää jo kiinni vallan - vaikka se aina ulvookin haluavansa päästä mukaan juoksemaan. Hupi on tänä kesänä vanhentunut silminnähden ja jouduin sen tuossa viikko takaperin (olipa taas hitskokkiviikonloppu!!) nostamaan ylös "bambi jäällä" -olotilasta. Jalat olivat liuenneet laminaatilla kauas rungosta, eikä vanhus saanut itse koottua jalkojaan alle. Onneksi olin lähellä ja osasin auttaa.
Maui se on kekseliäs kaveri ja ottaa suuhunsa lenkkeillessään kovasti erilaisia asioita.
Siinä missä Hupi oli mieltynyt lapsena keppeihin ja pahviin - Mauin repertuaari on huomattavasti runsaampi.
Tarvittaessa se kerää kiviä, sellaisia kauniita ja pieniä - pudottaa ne kyllä käskystä, mutta seuraavassa hetkessä se tepastaakin sulka suussaan. Niitä muuten on pilvin pimein kaduilla. Kun olen kaivanut kivet ja sulat sen suusta - se kantaa pantillisia tölkkejä ja pulloja - liekö olisi kauppaan niitä viemässä. Kaupan edustalta hän pari päivää sitten poimi 5-senttisen suuhunsa. Kotona syö mattoja ja järsii oikein komeasti jo seinääkin. Minulla on portaikon koristeena erilaisia hilavitkuttimia, niin johan se on niitäkin irroitellut nauloistaan. Kaiken se löytää ja keksii - syö ja järsii. Touhukas on tämä Manchesterin Maui.
Tässä posettaa koko lauma - huomatkaa Luxin ja Huiman kiinnostus kuvaamiseen.
Hupi näyttäisi ajattelevan, että "koska tuo lähtee matkoihinsa"? Maui on jo iso poika. Tätä kirjoittaessa 6,5 kk - kuvanottohetkellä 6 kuukautta.
Sattuipa tilannekuva.
Taivaalla oli pitkä lentokoneen jättämä "vana"; minä kameralla tsuumailemaan, että millainen kone siellä oikein menee ja samassa mikä lie kottarainen osuu kameran etsimeen. No ei kun räps.
Minulle tulee aina silloin tällöin mieleen entisen naapurin loihe lausuma; "sä et taida olla kukkaihmisiä"? Juu en.
Balin suloiset pennut Ruotsissa ovat alkaneet muuttaa omiin koteihinsa - samassa kun ihailen ja huokailen Hupi-papparaisen jälkikasvun saavutuksia. Valiolapsia on nyt 21 kappaletta, viimeisimpänä ovat Twyborn New Moon ja Softouch Ebony Eyes saavuttaneet valionarvot, lämpimät onnittelut!!
Viikonloput tuntuvat nyt olevan mörököllisävytteisiä, sillä tänään pihallamme kaatui puu ja sitä sitten kämppis ihmettelemään sillä seurauksella, että Hupi ja Maui livahtivat avonaisesta ulko-ovesta karkuun!!!!!!!
Kyllä taas temperamenttierot näkyivät ja kuuluivat kauas, kun kämppis jäi pyörimään ympyrää meikäläisen syöksyessä synkkään, myrskyiseen ja salamoivaan yöhön. Onni onnettomuudessa Hupi löytyi jätekatoksesta melkein heti - miten osasinkin katsoa sinne - ja miten katos olikaan auki (!?) ja jahka sain Hupin sisälle lähdin halkomaan myrskyä parkkipaikan läpi, pysäyttäen siinä muutaman naapurinkin; "ei havaintoja".
Onneksi Maui syöksyi piinaavien noin viiden minuutin jälkeen kääntöpaikalta suoraan syliini. Se oli läpimärkä mutta häntä heilui vimmatusti: "kiva kun tulit hakemaan minut, olin jo lähteä tästä ostarille".
Koirista on niin valtavan paljon iloa - mutta ne myös luovat hitskokkimaisia momentteja. Kun ei niitä pulloonkaan voi laittaa.
Lenkkeilyt sujuvat vanhaan malliin, Mauin kanssa olemmekin jo lisäilleet kilometrejä, tosin nyt olemme ottaneet viimeviikonloppuisen onnettomuuden jäljiltä rauhallisesti. Toukokuussa talsimme 172,1 km, kesäkuussa 146,9 ja heinäkuussa 179,5 km. Vuonna 2016 heinäkuun lopussa olimme marssineet 1144,1 km ja nyt 2017 vastaava luku on 1188,3. Hienoista kasvua!
Charity Open Showhun on reilu kuukausi. Syyskuussa on joka viikonlopulle näyttelyitä. Johan tässä on otettukin kesä rennosti - nyt on sähäkkä syksy ovella!
Eloisaa elokuun loppua blogissani piipahteleville ja nähdään syksyn tapahtumissa. Iloa ja valoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti