Lenkillä 28.2.2016

Hahaa, vielä saa yhden postauksen helmikuulle.
Ulkoilutin poikien lisäksi eilen jälleen myös LUMIXia. Aurinko paistoi mojovasti koko viikonlopun, mutta kuvia selatessani kotona koneella - oli varsinkin eiliset metsäkuvat hiukan pimeitä. Ja nyt en puhu vain kuvattavista.

Olen kävellyt kuvissa näkyvän metsikön ohi monta kertaa aiemminkin, mutta jostain syystä minulta on jäänyt hoksaamatta että sinne/siellä menee useampikin polku (jotka eilen lumi paljasti selkeästi). Edellämme Vanhan Lahdentien vierellä kulkevalla kävelytiellä käveli nainen ja kolme sileäkarvaista collieta ja he koukkasivat metsäpolulle. Keräsin vielä joitakin kymmeniä metrejä rohkeutta ja kun en nähnyt collieitakaan enää, niin metsään mars! Osuimme hauskahkoon kohtaan, oikealla oli korkea (pulkka)mäki ja vasemmalla kiihdytyssuora, jonka pojat omivat heti. Pulkkamäkeä myös juostiin ylös ja alas, moneen kertaan. Sitä riemua!

Siispä lenkille - ja metsään:

 Storspiggen odottaa meri-ilmoja! Omistaja on eittämättä kalamiehiä?

Ja sitten sitä metsäilyn riemua! Koska olimme verrattain pitkällä lenkillä (8,7 km) jäivät Luxi ja Viri kotiin. Näin hienosti kolmikko otti yhdessä ilon irti!

Pulkkamäkeeeeen!! Voin kertoa, että 11 vee Hupi oli illalla melkoisen väsynyt.

 Ja alas. Bali on vastassa.

 Huima yrittää ilmeisesti piiloutua?

 Komeat. Huima ja Hupi. Poika ja isä.

 Bali nakertaa lunta. Vähemmästäkin viuhtomisesta.

 Puupi eteerisenä. Miten siitä onKIN tullut niin eteerinen vanhemmiten? :)

 Niukinnaukin pysyi pojilla fleecet päällä. Päällä kuitenkin. Mitä siitä, jos verme on vähän vinossa!

Spiidailu on päättynyt. Kyllä me varmasti erittäin viihteellinen vartti metsikössä vietettiin.

Päivän kokonaislenkkisaldo mukavat 10,1 km. Viikonlopun kokonaislenkkimäärä 18,7 km. Kiitos kämppikselle, kun lenkitti sekä lauantaina että sunnuntaina Virin ja Luxin että me pääsimme nelistään nelistämään.

Lenkillä 27.2.2016

Olipas aurinkoinen keli ja lenkki sujui kuin tanssi mukavassa seurassa. 
Kiitos sille insinöörille, joka handsfreen keksi. Ja kiitos toki pojat; Hupi, Huima ja Bali!
Luxi ja Viri jäivät kämppiksen lenkitettäviksi kun trion kanssa suunnistimme kohti Porttipuistoa ja sieltä hieman kierrellen ja kurvaillen takaisin.

LUMIX oli matkassa ja muutama kuva tallentui muistikortille länkätyksen & lenkkeilyn lomassa:

 Jälkiä hangella.

Micke, Minna, Iiro jne. voisivat taiteilla enemmänkin garmivia betonisiltoja.

 Pojilla on tenkkapoo. Mihinkäs sitten jatketaan?

Aivan ihana pinkki piipero tuli lenkillä vastaan ja äidiltä luvan saatuani ikuistin kevään ensimmäiset aurinkolasit!

 Sorsaherra kiiluu auringossa hienosti suitun höyhenpuvun kanssa.

Luminen puukuja Håkansbölen kartanolle. Kartano onkin taas ollut mediassa esillä, kun siellä kuuleman kummittelee. Tosin ei siellä nyt sitten kummittelekaan. Kartanon historiassa kun ei ole sattunut mitään selkäpiitä karmivaa, päinvastoin. Kai siellä nyt narisee ja nitisee, kun talo on ollut tyhjillään ties kuinka monta vuotta. Toivottavasti talo saataisi pian sisätiloiltaankin kuntoon ja toimintaa sinne! Kenzola voi kyllä kernaasti tarjoutua järjestämään taloon vaikka Pina colada-kerhoiltoja?

Vihdoinkin fleecepaituleita Kenzolassa! Ja Luxin nenu kuvassa ihmettelee, että missä hänen paitansa on? Ajattelin, että Luxille on passeli sen railakaskuosinen paita - niin kuin onkin - mutta se ei kuulu värisuoraan, hö. On tämä vaan sellaista, kun kaikkea pitää olla viisi. Onneksi naapurissa asuu Raila-täti - Kepeän Taipaleen agentti, joka on jo kiikuttanut kotiovelleni kaksi paitalähetystä. :)

Päivän lenkkisaldo oli mukavat 8,6 km.

Hurlumheistä helmikuuta!

PIIIIITKÄSTÄ aikaa lähti kamera matkaan lenkille ja vieläpä lumiselle sellaiselle. 
En ole aivan varma, olenko kertonut teille aiemmin, että Canon ei suostu talvisia kuvia enää ottamaan, koska sen näyttöön tulee Häiriö, yritä uudelleen..

Niinpäniin. Panasonic kaulaan ja menoksi.
Täällä Hakunilassa on hauskaa tepastaa taas pitkästä aikaa kun tuttuja tulee lenkillä vastaan jatkuvalla syötöllä. Jumittelen minulle ominaiseen tapaan päivittelemässä milloin lumitöitä milloin päivän pitenemistä ohikulkijoiden kanssa. Eilen minut pistettiin oikein syvällisten kysymysten äärelle kun ohikulkijaa kiinnosti MIKSI olen hankkinut niin monta koiraa. Vaikka kuinka yritin sanailla ja antaa vakiovastauksia, hän EI ymmärtänyt.
Älytöntähän tämä onkin. Kävellä nyt vuodesta toiseen viisipäisen lauman kanssa. Eilen kävin K-marketissa ostamassa Pirkka-pakastepusseja kakan keruuseen. 3 (kolme) pakettia!! Montakohan meillä menee päivässä? Riippuu rotvallista. Ihan jokaista kakkaa en minäkään kerää, pääsääntöisesti kyllä. Tikkurilassa roskakoreja oli hiukan antaumuksellisemmin kuin täällä, toki niitä täälläkin hyvin on.
Vaatekaappi on täynnä koirien ruokasäkkejä, ja taas on tullut hankituksi pojille paitaa, takkia ja öljyjä. Järjetöntä. Mutta ahh, niin ihanaa:

Idyllinen ulkoilutie läheiseen puistoon. Oikealla olevasta kinoksesta löytyi muuten se meidän maustehylly.

Sitten ollaankin päästy itse asiaan. Bali ja Huima laukkaavat meistä noin kahden kilometrin päässä olevalla pellolla. Tuntuu olevan koiranulkoiluttajien suosiossa, sillä pellon ympäri kulkee tampattu tie ja runsaasti kakkakikkareita odottaa noutajaansa. (lue = Hupia ja Huimaa)

Hupi on päässyt mukaan. Yleensä juoksuttelen nykyään poikia pareittain; Huima + Bali ja Bali + Hupi. Viriä enää kovin harvoin sen vuoden takaisen jänisepisodin vuoksi. Luxia ryskääminen kiinnostaa vain sisätiloissa. Hupi pysyy kyllä hyvin nuorisoketjun mukana, tosin tässä kuvassa se yrittää lähinnä maastoutua?

Takkitanssi. Tuo sininen etualalla on Helin käsialaa. Nähtyäni kuvan somessa, oli takki ostettava heti pois kuljeksimasta. Se sopi Balille kuin kirsu päähän.

Siinä sitä on whippettunnelmaa ylimmillään. Huima ja Bali, tuo kauhukaksikko. Painotus sanalla kauhu.

 Välillä syödään lunta ja huiskitaan hännällä kaveria silmiin.

 Ja sitten taas mennään!

Välillä myös kuvasta ulos. Hupi, 11 vee, ei tahdo pysyä ruudussa. Tai ruodussa. Lumi pöllyää ja eittämättä pojat ovat elementissään.

 Miten kiva onkaan ikuistaa vauhtia ja menoa pitkästä aikaa. Oikea tohinatrio!

Lenkki tepastettiin lumisissa maisemissa 22.2. Päivän lenkkisaldo 6,1 km.
22.1. olimme kävelleet säälittävät 77,1 km ja nyt 22.2. 116,1 km, 39 kilometriä enemmän. Ja vielä kun innostun laskemaan lisää dataa, saan tammikuun keskimääräiseksi kävelymääräksi/päivä 4,0 km ja helmikuun 5,4 km.

Lenkkeilemisiin!

kaikki kuvat Panasonic LUMIX FZ200

Uusi kamera. Uusia kuvia.

Minua todella paljon harmittaa, että elämä Canonistina on ohi. 
Minua harmittaa erityisesti siksi, kun tiedättekö TUNSIN, minä vaan tunsin ja tiesin, että kun muutaman kuukauden ikäinen Canon hajoaa, tästä ei hyvää seuraa. Eikä seurannutkaan. Aikaa kului ja osa kerrallaan Canon PowerShot SX20IS hajosi. Kameraa korjattiin kolmeen otteeseen (!) ja tuupattiin minulle aina takaisin.

Kameraa ei ole voinut enää käyttää pienimmässäkään pakkasessa; "Häiriö. Yritä uudelleen", kunnes edestakaisin suriseva objektiivi on jämähtänyt, eikä kamera enää aukea ollenkaan.
Objektiivin ympärillä oleva "rengas" myös vain putosi eräänä päivänä. Toki kamera jälleen "kertoi"; Häiriö, yritä uudelleen. Sain renkaan ujutettua paikoilleen, mutta Häiriö, yritä uudelleen - vei kuvaushalut.

Kamera ja tarjous kerrallaan pähkin, mitä seuraavaksi. 
Jännittävien käänteiden jälkeen Verkkokauppa.com:ista lähti mukaan Panasonic LUMIX FZ200. Canonia en enää edes harkinnut. Meidät erotti 100-200 euron ero Panasoniciin sekä Häiriö, yritä uudelleen. (olenko sanonut tämän nyt riittävän monta kertaa?)

Äitini on sen sijaan saanut pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen kaupungilta taksiseteleitä. Niinpä hän lähtikin hurjastelemaan niistä kahdella (meno-paluu; toki kumpaankin matkaan kuluu yksi seteli!!) uuteen Kenzolaan, Hakunilaan.

Bali se on hauska koira. Kun vieraita tulee, he tulevat tietenkin HÄNTÄ varten. 
Muut koirat tyytyvät pötköttelemään sohvilla, tassut ristissä, tauluja katsellen, Balin tunkiessa päälle, kainaloon ja viekkuun. Sitä pitää tietysti silittää, halia ja rutistaa. Bali on silloin elementissään. Se alkaa aivan loistaa, kun sen turkkia sukii ja sen naama on yhtä hymyä kun se rutistetaan ja likistetään kulloisenkin vierailijan kainaloon.

Siispä LUMIX-kuviin:

 Soulmates.

 Ahh, tätä auvoa, voisin kuvitella Balille ajatuskuplaksi.

 Muut koirat makoilivat sohvilla kun Balia paapottiin. Kuvassa Huima tummine silmineen.

Ja Hupi, jolla eittämättä on tulevan kevään ja kesän muotisilmämeikki; Lumene For Men. Miten tämä koira voikin olla näin eteerinen, ja paranee kuin viini vanhetessaan. En voi a) ensinnäkään käsittää, että se on minun ja b) käsittää sitäkään, että se on jo melkein 11,5 vee.

 Tämähän on aivan kuin koirien Mona Lisa!!??

 Huokaus. Lumene For Men -moistured eyes ja olemisen sietämätön keveys.

 Luxi pohtii, koska on ruoka-aika. Johan siitä on neljä tuntia kun syötiin.

Yksityiskohta Kenzolasta. Tästä esineistöstä, muuten, taitaa vain kolme kappaletta olla itseni hankkimia. Muut ovat äitini kokoelmista. Onneksi nyt hän toi vain kolme taulua. LOL

Se on sitten lumitilanne tässä 21.2. Kuva on otettu yläkerran aulan ikkunasta (ei, kun seinän läpi - sori, oli pakko vitsailla hiukan).
Luntahan on tuprunnut nyt taas siihen malliin, että alkaisi riittää. Ensin tulee KAUHEA läjä, sitten sulaa, sitten jäätyy - ainaista pukemista ja pähkimistä mitkä kengät, mikä takki. Koirista puhumattakaan; laitetaanko fleeceä vai t-paitaa ja paksumpaa takkia? Onneksi kohta on kevät ja kesä ja KAIKKI MUUTTUU VIHREÄKSI. Se on minun lempivärikin.

Pojat viihtyvät takapihallamme aiempaa enemmän. Piha on kieltämättä hyvin suojaisa ja runsaan kasvuston johdosta hyvin mielenkiintoinen tutkittava.

Tässä tosin Bali vielä miettii mennäkö vai ei.

Helmikuisia häppeninkejä.

Onpahan ollut tiivistahtinen pariviikkoinen. Taas.
7.2. Facebook muistutti minun olleen kaksi vuotta polttamatta. Onpahan huikeata, hyvä Anita. En olisi muuten uskonut pystyväni moiseen, mutta niin vaan päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Nyt voidaan puhua jo vuosista. Enää ihmettelen, miksi poltin niin kauan? Nohh, vei monta vuotta kypsytellä päätöstä. Suosittelen.

Luxi sai minut kuun alussa aivan sekaisin.
Koska sen maha oli sekaisin. Mikä kumma siinä on, että varsinkin hiukankin iäkkäämmät koirat huolestuttavat oireillaan minua paljon enemmän kuin nuoremmat lajikumppanit? Luxi on vielä luonteeltaan vetäytyvä "seinäkukkanen" ja kun se on pippa, niin se on kaikkea tuplaten ja triplaten. Luxilla on äärimmäisen paha ja pinttynyt tapa nakertaa leluista irti raajoja, silmiä, korvia ja nielaista ne kokonaisina, klumps. Se oksensikin eräänä aamuna - jälleen tuttuun tapaansa - lammikon, jonka keskellä oli nallen korva. Päivän mittaan se sitten nikersi äitini matosta hapsuja (!!) mikä oli kyllä aika omituista ja hulvatontakin. Kotona se taas seuraavana päivänä lenkkeillessäni muun lauman kanssa varasti röyhkeästi tietokonepöytäni laatikosta hedelmäkarkkipussin, jonka se pisti poskeensa muina miehinä.

Oksua tuli kuitenkin nallen korvan jälkeen, ennen karkkipussia ja karkkipussin jälkeen ja laatta lensi lenkilläkin siihen malliin, että huolestuin. 
Ja kun Anita on huolissaan, alkaa toiminta. Pian olimmekin jo eläinlääkärin vastaanotolla tutkimassa mm. syytä siihen, miksi Luxin juominen on viimeaikoina lisääntynyt. ONNEKSI mitään ei löytynyt, ainoastaan lompakostani pohja. Ei sokeritautia, ei maksan, haiman tai muidenkaan sisäelimien "pettämistä". Pissa oli hieman suttuista mutta antibioottikuurilla selvittiin. Ja pienillä söpöillä pillereillä, joilla rauhoitettiin masu.

Pian Luxi söikin entiseen malliin, myös lenkiltä löytämiään paperinenäliinoja. Olipa kiva saada "vanha ja tuttu" Luxi takaisin. Äidin hömelö.

Hands on -tapahtuma on myös nyt tätä kirjoittaessa taputeltu. 
Olipa hieno päivä kerrassaan! Miten hitto soikoon meillä onkaan näin hieno rotu ja sen parissa niin mukavia, fiksuja ihmisiä?! Onko tämä edes mahdollista? No onhan se.

Kerhomme puheenjohtaja Anna bongasi Sukokan sivuilta perhosten seminaarimainoksen (se oli Suomen ensimmäinen breedseminaari) ja minä aloin heti kysellä, että "miten tapahtuma onnistuisi meillä"? Hiukan tarvittiin suostutteluja, mutta kun ne oli tehty, niin saimme loistavan jengin kouluttajiksi. Niin Markku, Unto kuin Jarmokin olivat omassa elementissään kouluttaessaan kahtakymmentäyhtä kurssilaista.
Carina Kitti auttoi kokoamaan junnut, jotka olivatkin aivan ihania ja suloisia; kaikesta näki, että he puhuvat, ajattelevat ja ilmentävät koiraharrastusta; esittäminen oli kaunista ja koirat huomioonottavaa.
Kurssilaiset kyselivät, olivat aktiivisia ja koiria oli tuotu paikalle todella ruhtinaallisesti.

Ihan huipputapahtuma. Ja Hands on 2 on jo suunnitteilla.

Helmikuu on puolessavälissä ja ajatukset ovat jo pitkällä syksyssä.
Syystapahtumassa arvostelee 18.9. Pirjo Muhonen ja sinne pitäisi seuraavaksi tilata ruusukkeet. Lisäksi pitää tehdä mainokset niin tapahtumalle kuin Hands on 2:seenkin. Ehkä kuitenkin maltan viettää välissä aurinkoisen ja vehmaan kesän; mielenkiintoista odotella mitä kasveja pihamaalla kevään ja kesän mittaan puhkeaa kasvamaan.

Kasvattajat ja harrastajat ympäri Suomen; olkaa aktiivisia ja luokaa ja tehkää tapahtumia omille kotikonnuille, jos ette pääse pääkaupunkiseudun tapahtumiin.
Whippet-Harrastajat on joustava yhdistys, joka haluaa tukea yksittäisenkin harrastajan aktivismia ja tekemistä. Minulla on vielä pitkä tie oppia budjetointia, mutta onneksi yhdistyksestä saa apua siihenkin.

Lopuksi ei voi muuta kuin todeta, jumankekka ja jukupliuta että whippet on kaunis, monipuolinen, sivistynyt ja sielukas rotu ja tekeminen ja touhuaminen sen kanssa, rodun eteen, on hyvin mielekästä ja palkitsevaa. Ja whippetin kanssa ei pääse muutenkaan "sammaloitumaan", MyLoggerin hajottua olen siirtynyt suosiolla Sportstrackeriin ja se kertoo, että 30 päivän aikana harjoitukset ovat lisääntyneet 13%, kilometrit 29% ja harjoitusten kesto 31%.

kuvituskuvat Canon PowerShot SX20IS