20.7.2015

Lenkillä 15.7.2015 - ja heinäkuisia kuulumisia.

Tässähän mennään jo viimeistä kokonaista heinäkuun viikkoa ja se tarkoittaa sitä, että minä ja Bali lähdemme pian Ruotsiin isossa ja iloisessa whippetporukassa. Vietämme naapurimaassa peräti 5 päivää + matkapäivät päälle.

Balin kanssa onkin pyörähdetty niin 5.7. Tuusulassa (ERI/4) kuin 18.7. Kartanollakin (ERI/-). Tiedättehän suomalaiset, kukaan ei meille opeta kritiikin vastaanottamista. Yleisin tapa suhtautua kritiikkiin onkin huihai, uutta matoa koukkuun - ja välillä ollaan muutama päivä papu nenäontelossa. Joskus sitä jää mietteliääksi ja pohtii, oliko kritiikissä kenties totuuden siemen? Tuusulassahan tuomari ensin sanoi Balin olevan "vakaaluonteinen" ja seuraavassa lauseessa koira hänen mielestään "antoi ympäristön vaikuttaa jatkuvasti"? Tuomaripöydän edessä ainakin huomasin sen metsästävän kärpäsiä, mutta muutoinhan minä keskityin esittämiseen enkä oikein tiedä mitä Bali on kehässä tehnyt tai jättänyt tekemättä? Minkä siis sitä pohtivalle luonteelleen mahtaa.

Minulla oli suuri ilo työskennellä eilen SGY:n erikoisnäyttelyssä Tuomarinkartanolla.
Puitteet olivat jälleen upeat! Iso kehä, isot ruusukkeet, iso buffapöytä! Greyhoundit olivat kauniita, lihaksikkaita, jänteviä ja hyvin hoidettuja - monella myös turkit kiilsivät auringossa hohtavina! Täällä ei myrtyneitä naamoja nähnyt, eikä kukaan valittanut. Päinvastoin. Järjestelyt sujuivat soljuen ja työnteko tällaisessa näyttelyssä on erittäin mukavaa ja helppoa. Ja se buffet-pöytä.... Voi herrantähden. Kehtasin kolmasti piipahtaa hakemassa syötävää (lautaset olivat pienet, lol) ja voin tänään enää vain harmitella, etten ottanut mansikkakakkua ENEMMÄN. Kaikki oli suussasulavaa ja niin herkullista. Kuulin jälkeenpäin, että hiukan nyrpeä tuomarimmekin oli kehunut kollegoilleen suureen ääneen, että "missään ei ole tällaista".

Kiitos Sakari-kollegalle, kanssasi on aina yhtä mukavaa työskennellä! Sakarilla jos kellä pysyvät langat käsissä ja Talla oli jälleen hoitanut upeat puitteet, joissa työskennellä. Melkeinpä harmi, että SGY:n erkkari on vain kerran vuodessa, heh. Jaksan muuten aina ihmetellä, että miten ihmiset saavat käsialastani selvää? Pikakirjoitukseksi meni nimittäin eilenkin, tuomari lausui melko nopeasti, ja ajoittain hieman erikoisin lauserakentein...

Lauantainen whippettuomari oli myös paikalla ja innostui pitämään minulle pienen whippetsaarnan. 
Hän myös lupasi kirjoittaa lehteemme - odotan innolla tekstiä, toivottavasti hän on siinä yhtä suora kuin minulle. Ja kyllä; Bali on lihava!! Näin sanoi Thomas. Ja kehtasi vielä lohduttaa: "minunkin koirani ovat lihavia".
Olen yrittänyt hieman nostaa kunnon rippeitäni juoksaisemalla lenkin päälle pienen intervallijuoksusysteemin; juoksen pientä pätkää ja kävelen seuraavan. Yllättäen Bali pääsi eiliselle bonuslenkille mukaan kanssani. Bonuksia on kertynyt 6,7 km. Tästä on hyvä alkaa ja toivottavasti jatkaa!
Tässä mennäänkin nämä pari päivää hokien itselle: paristot, lukulasit, kamera, laturi... saas nähdä mitä unohtuu. Iloinen mieli ainakin on jo pakattuna ja odotettavissa on siis Ruotsi-raporttia jahka taas kotimaan kamaralle päästään!

NYT sinne kesäiselle lenkille - sateettomalle sellaiselle - 15.7.2015:

 Tässä jotain ON unohtunut ja pojat odottaa parkissa; tuu jo!

 Äiti ja lapset lilluvat.

 Mikäs siinä uiskennellessa, lumpeita täynnä olevassa altaassa.

Näkymä joen yli kohti Heurekaa. Tuota  jokea tulee kyllä tiirailtua lenkillä jos toisellakin. Kaunista.

Tässä Luxi on haka. Nimittäin bongaako se nyt pähkinäpensasta vai mitä, mutta hän harrastaa AINA tässä kohtaa intohimoista lehtien nikerrystä. Ja tätä puskaa riittää tässä Hotelli Vantaan vieressä erittäin pitkälti, joten "tules nyt Luxi" kaikaa kun yritämme marssia eteenpäin.

 Mitä, en kuule, täällä on ihania meheviä lehtiä!

 Hortensiat ovat kuin hattaroita! Mahtavia ja muhevia.

 En ole ihan varma, haluaisinko minkään "räjähtävän käsiini"?

Menin tästä ohi keskiviikkona n. 13.50 ja katselin, kun pariskunta käveli autoltaan käsikynkkää kahvilan ovelle ja raahusti pettyneenä pois. Keskiviikon avaamisaikaa on muutettu. Punaisella nastalla.

Ruusuaika!

Keskiviikon lenkkidata 5,1 km. Tätä kirjoittaessa mennään 104,7 kilometrissä heinäkuun osalta. Vielä olisi paljon kirittävää, mutta mahtaako myLogger toimia Ruåtsinmaalla miten viittä päivää? Se jää nähtäväksi. Nyt lomps aamulenkille!


1.7.2015

Vaihteeksi lenkkidokumentointia - lenkillä 29.6.2015

Näin tässä usein käy; vihdoin kun saan aikaiseksi a) ulkoiluttaa kameraa ja b) tyhjentää kameran kortin, tuuppasen parit postaukset pötköön.

Kesäkuu ei mennyt lenkkeilyjen osalta ihan suunnitelmien mukaan. Hyvin usein lenkille lähdettäessä satoi. Usein myös lenkin aikana satoi. Sadetta tuli ylipäänsä aamulla, päivällä ja illalla. Myös yöllä talon peltikatto ropisi ja paukkui sadepisaroista. Maanantaiaamu valkeni yleensä harmaana ja pian alkoikin sataa. Tiistaisin satoi myös. Keskiviikkoisin saattoi sataa vain puoli päivää. Torstait olivat toivoa täynnä ja sadetta tuli esimerkiksi vain iltalenkin aikaan. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina yleensä satoi kaatamalla vartin taukoja lukuunottamatta.
Saimme aikaan 154,9 tepastuskilometriä. Se on yli kolmekymmentä kilometriä vähemmän, kuin toukokuussa.

No, maanantainen lenkki on kuitenkin tässä ikuistettuna (ihmeellistä: ei sada!!). Taas mentiin:

 Luxi peesaa (ei siis kuvassa) ja muut keulivat.

"Kuivamuonien hinta nousee jälleen. Toimittaja Sanna Säkki haastatteli tunnetun ruokamerkin myyntijohtaja Ari Audia, joka totesi maailmanmarkkinahintojen nousseen. Maailmanvoittajanäyttelyä anotaan jälleen Suomeen. Siihen menee kuitenkin aikaa, ennen kuin näyttely taas Suomessa nähdään. Autovalmistajat alkavat asentaa farmarimalleihin edullisia kalteriovia, jolloin kesäisin koirien mukanaollessa auton takaluukkua voi kätevästi pitää auki." Jne. Pojat lukevat uutissähkeitä.

Tällainen pienimuotoinen pelto on Kenzolaa hyvin liki. Niilo Niittäjä oli ystävällisesti käynyt ajamassa pellon juoksukuntoiseksi, tosin paikkapaikoin pellolla oli silti rouheaa ja pitkää heinikkoa.

Brindlepojilla on yhteinen sävel. Ketkäs ne siellä spiidailivat menemään, Huima ja Bali tietenkin. Ai missä spiidailukuvat? Ahhahhahhaaa - kysy Canonilta.

 Huiman tuumaustauko.

 Ja tässä mietitään, että vieläkö viitsisi heittää kiekan..

 Kaunis ja soliseva on Tikkurilan väritehtaan edessä oleva puistikko.

 Hupi, Bali ja Huima perehtyvät intensiivisesti paikalliseen uutistarjontaan.

 Joku on keksinyt sanonnan "Veit jalat suustani". Tätä sillä (luultavasti) tarkoitetaan?

 Viri hoivaa Hupia. Kuinka helluista.

Kuten tämäkin. Luxille hyvin tyypillinen tuutuma-asento ja Bali köllii viekussa.

Kävin muuten tänään klinikkaostosten lomassa punnitsemassa koko lauman:
Huima 15,5 kg
Bali 16,5 kg
Luxi 17,8 kg
Viri 18,4 kg
Hupi 18,7 kg

Oikein mukavat kesäpainot.

Kaupunkijuhannus!

Tuossahan jokin aika sitten hujahti juhannuskin. 
Niin on vinhaa meno nykyään, kun on tietokonetta, älypuhelinta, digiboksia, kameraa - kaikkia pitäisi ehtiä käyttää (?) ja aina opetella uusia sovelluksia. Ja jonnekinhan kuvia ja tarinoita pitää purkaakin, blogi näyttää jääneen paitsioon. Pahoitteluni.

Tässä hiljan kävi Marina tutkailemassa temppuilevaa pöytäkonettani, ja tuo tehopakkaus (siis Marina) paineli keyboardia siihen malliin, että nyt kun lähdin tyhjentämään Canonin muistikorttia TUTTUUN tapaan, kuten olen sen tyhjentänyt ehkä kuusituhatta kertaa, niin kuinkas kävikään?
Ei auennut Canonin oma sovellusikkuna laisinkaan, vaan kuvat imuroituivat "hämärää polkua pitkin" - ja kesti aikansa löytää ne IHMEELLISESTÄ DCIM-kansiosta. 

Normisti Canon imuroi kuvat kauniisti omiin päiväyskansioihin - jotka ohjelma itse omatoimisesti luo. Nyt DCIM-kansiossa olivat kolmen päivän kuvat suloisesti sekaisin. Tallennettaessa niitä kansio ei kertonut kuvauspäivääkään, vaan se piti arpoa.

Pidemmittä puheitta ihmetellään seuraavaa kuvakimaraa kun sen nyt kerran tänne aikaiseksi sain:

 Naapurit kävivät juhannuksena puristelemassa koiriani. Huima ottaa tässä ilon irti Riitan halailusta.

Myös Manta piipahti paikalla. Ilmeisesti puikkonokkapojat eivät tarjonneet viihdykettä kyllin, koska Manta päätti kaataa poikieni lelulaatikon.

 Aamuisella kuulaalla "dagen efter" -lenkillä.

 Kaunista on. Ja rauhallista, kuten aina juhannuksen aikaan.

 Visusti kiinni.

 Vesi tuo kyllä oman säväyksensä lenkkipoluille.

Lenkin jälkeen trio Viri, Bali ja Huima otti tuumaustauon.