30.5.2014

Järvenpää 24.5.2014 - ja hieman (taas) mietteitä.

Piipahdimme Balin kanssa Järvenpään aakeilla laakeilla hiekkakentillä pöllyttämässä hieman hiekkaa ja kivimursketta. Tässä näyttelyssä saimme nauttia kuumana helottavasta auringosta! Whippeteillä ei onneksi esiintynyt niinkään kivimurskeella varovaista käppäilyä (kuten muissa kehissä saimme nähdä) vaan enemmänkin koirat olivat hieman perässä vedettäviä - kuumuudesta johtuen. 
Olen saanut "aamukilpailijan" kehän laidalle. Nimittäin tykkään saapua kehän kulmalle todella hyvissä ajoin; mitä lähemmäksi saa auton ja häkin, sen parempi. Parhaimmillaan - tai pahimmillaan - olen mennyt mm. Tuomarinkartanolle 2 (kaksi) tuntia ennen kehän alkua....
Eräs Mia tykkää myös olla paikalla hyvissä ajoin. ;) Niinpä istuimme pitkät pätkät ennen whippetien alkua koirinemme ja leireinemme ja tutkailimme tuomarimme työskentelyä. Alkoi tulla pieni huoli. Nimittäin EH:ta ja H:ta jaettiin siihen malliin, että epäilimme tuomarimme olevan jo valmiiksi "pahantuulinen" kun oma rotumme astuu kehään. Siinä sitä taas manattiin, pelättiin ja epäiltiin - ja lopulta ihan turhaan.

Lopulta whippeteissä vain kaksi koiraa jäi ilman SA:ta. Rodussamme oli pieni, mutta sitäkin parempi kattaus. 
Pääsimme Balin kanssa pokkaamaan sertin - jiihaa, tulihan se sieltä! Eikä tässä vielä kaikki. Bali oli myös VSP!!

© Kirsi Aalto

Minulla on muuten käsissäni sangen mielenkiintoinen koira, mitä alla oleva kuvapari osoittaa. Bali on näppärä, tiivis ja kompakti - mutta kun sille tekee tempun tai kaksi, se onkin jotain ihan muuta kuin tiivis ja kompakti! Olen aina tiennyt, että esittämisellä on suuri merkitys, mutta olenko tiennyt, että näin suuri.

 © Heli Poikonen


"Ongelma" onkin, että katselet yleensä koiraasi lintuperspektiivistä.
Joskus se lenkillä seisahtuu sinusta jonkin matkan päähän ja näet sen nyt seisovan jonkin matkan päässä. Joskus onnistut puoliväkisin työntämään sen jollekulle seisotettavaksi ja toteat; ahaa, se on tuon näköinen. Sitten taas seuraavalla lenkillä se seisahtuu sinusta jonkin matkan päähän ja se on taas ihan eri näköinen?
Yrität muodostaa omasta koirastasi käsitystä (!) osin omien huomioidesi varassa - kun se seisahtuu lenkillä sinusta jonkin matkan päähän ja kun olet kerran pari onnistunut työntämään sen jollekulle seisotettavaksi. Sitten huomaat käsissäsi, että omaksumasi "seisottamismalli" ei toimikaan tällä koiralla ja yrität opetella toista. Kukaan ei kuitenkaan ole sanomassa, miten se toimii tai miltä koira näyttää, koska seisot koiran edessä ja näet vain sen pään ja selän.

Olen saanut harrastusurallani kuulla harrastajista ja tuomareista, "joilla on oma mielipide ja näkemys" - ikään kuin "semmoinen pitää olla". Mahdollisesti pysyväkin? Että "eikö sulla Anita ole sellaista"? "Etkö tunne koiraasi"? "Etkö tiennyt, mitä ostit"? Samalla kuulen tuomareista - ja näen heitä in action - tekemässä rodun ns. täysin päinvastaisesti kuin esim. viisi vuotta sitten. Minusta tämä on ihan normaalia. Voidaan tietysti miettiä, että kuinka usein mielipidettä on "sovelias" jonkin yleisen normikäsityksen mukaan muuttaa (Puhun nyt itsestäni. Olen kaksonen.) - kun samalla voidaan miettiä sitä tosiasiaa, että kuinka elävä olento voi näyttää erilaiselta aina kussakin tilanteessa, lenkillä, kehässä, eri handlereilla. 

Suhtaudumme intohimoisesti koiriimme. Omiin ja toisten. 
Muodostamme niistä mielipiteitä omien havaintojemme varassa joskus nopeastikin. Myös tuomari joutuu muodostamaan mielipiteensä yleensä minuutissa, parissa. Joskus jokin yksityiskohta tuntuu määrittävän "koko koiran". Se on iso. Se on se, jolla on iso pää. Sillä on suora selkä. Se on matalaraajainen. Tämä voi olla joskus vaarallista, koska koon tai pään tai suoran selän alle voi "hautautua" koko joukko rodulle toivottavia, kauniita nyansseja!

Rotu muuttuu, koirat muuttuvat, ihmiset muuttuvat.
Kunkin kehän kattaus muuttuu, ilma on erilainen, joskus tuulee, sataa, handlerit vaihtuvat. Koira seisotetaan vapaasti, koiran selkää rapsutellaan, se seisoo etukenossa, se nojaa taakse, se on vinossa, se vetää kaulan sisään, se ojentaa kaulan, sen etuosa työntyy esiin, sen etuosa imeytyy sisään... jne. Loputtomiin.
Kun näin Balista Järvenpäässä otetut kuvat, tunnistin kyllä oman koirani :D - oikein hyvin, vieläpä - mutta sain jälleen kerran opetuksen. Vuoden ikäinen koira on vuoden ikäinen koira, juniori. Mielipidettä saa ja pitää muuttaa - myös omasta koirastaan - ja olla silmät ja aistit avoinna KOIRALLEEN.

Minulla oli Järvenpäässä myös suu apposen avoimena. Kun tuomari osoitti meidät urosten ykköspallille, piti ihan kehäsihteerin huomauttaa, että "laita nyt suu kiinni, näyttää vähän paremmalta"! Vastasin, että "lentääkö paljonkin kärpäsiä sisään"? :D Näin sitä mennään eehoosta veeäspeeksi.

© Kirsi Aalto

Loppukevennyksen loppukevennyksenä mieleeni tulee vielä yksi koira ja esimerkki. Eräs tuomari totesi koiran olevan "korkeintaan eehoon arvoinen". Koira tuli sittemmin vanhempana salamavauhtia valioksi, ihan isoistaKIN kehistä. Ne mielipide-erot, ne mielipide-erot.....

Tässä se taas on. Koiraharrastuksen suola. Oikein kiteinen, jodioitu ja vuorikristallimainen. 
Jos nyt sinusta onkin tullut kriittinen koiraasi/-iasi kohtaan niin mitäpä jos vain jatkat ihan samaan malliin kuin tähänkin asti. EH - ERI - SA - SERT - EH - H - ERI - SA jne. Näin se menee ja näin se on aina mennyt. Ja näin se tulee aina menemään.
Erilaiset koirat. Erilaiset mielipiteet.

Pansuola on muuten parasta. Se sisältää mineraaleja.

27.5.2014

Hehkutusta!

On korkea aika hehkuttaa oikein olan takaa ja mikä olisi mukavampi konteksti kuin Hupin kauniit ja taitavat lapset. 
Fasten your seat belts, täältä pesee:

Sopisco Ensihupi (Twyborn Philadelphia x Pipsqueak Piparminttu Pipsa) Lieto 4.5.2014 460 pistettä ja SERT!
© Jaana Jyläntö

Bonnywapit Flowerpower (Twyborn Philadelphia x Bonnywapit Earnabuck) Helsinki Tuomarinkartano 10.5.2014 VSP-juniori + vara-SERT!

Mimi Chill's Rocky Prince (Twyborn Philadelphia x Taraly Black Panther) Hyvinkää 25.5.2014 479 pistettä ja SERT!
© Marko Pessi

 Cuban voittopönötys.

C'mere Malibu (Twyborn Philadelphia x C'mere Icy Crystal) Hyvinkää 25.5.2014 452 pistettä ja SERT!
© Sanna Mäkinen (kuva otettu Kartanolta 29.9.2013)

Cillan pönötyskuva maaliskuulta.

Bonnywapit Feefifofum (Twyborn Philadelphia x Bonnywapit Earnabuck) Hyvinkää 25.5.2014 459 pistettä ja SERT! (+ VINTYT-palkinto!)
© Minna Keronen

Bonnywapit Fireinthehall (Twyborn Philadelphia x Bonnywapit Earnabuck) Match-Show 25.5.2014 BIS 1!
© Johanna Gustafsson 27.4.2014

 Kuva match-showsta

Satangin Mew For You (Twyborn Philadelphia x Satangin Always On My Mind) Hyvinkää 25.5.2014 454 pistettä ja SERT!

Bonnywapit Firecracker (Twyborn Philadelphia x Bonnywapit Earnabuck) Match-Show 25.5.2014 BIS 4!
© Johanna Gustafsson 27.4.2014

Hupi-isi lähettää kaikille taitaville ja kauniille/komeille lapsilleen yläfemmat ja onnitushalit ja myöntää poksuvansa ylpeydestä. 

Upeita olette kaikki - Keep up the good work!


21.5.2014

Lenkillä 20.5.2014

Tässäpä muutama lenkkiotos pitkästä aikaa:

 Huiiii-malla ja Balilla on hauskaa!

 Nämä kaksi ovat löytäneet yhteisen (niitty)sävelen.

 Huumaava tuoksu leviää Hevoshaantiellä...

 josta on myös tämä idylli.

 Luonto on kaunis.

 Trio jonottaa sisälle.

 Voiko kauniimpaa ilmettä enää olla?

 Vielä yksi kotiintulomuodostelma.

Purple moment.

Toukokuun lenkkeilyt tähän mennessä 97.9 km.


Äänitarkkailijat by Kenzola.

Sattuipa sopivasti Canon olemaan käden ulottuvilla, kun pihalta kuului ääni jos toinenkin. Ja pojat sattuivat sopivasti rivissä kuulostelemaan äänen lähdettä - siispä äänitarkkailua tarkimmillaan:



Balista on vielä erikseen mainittava, että missä ääni, siellä Bali. Muut laumasta luovuttivat jo kun Bali vielä analysoi.

Ja analysoi.

13.5.2014

SA-ruusukkeilla on mieltä lämmittävä vaikutus.

Viimeaikoina minulla on ollut jälleen ilo pohtia ja puida koirien, koiranäyttelyiden ja tuomaroinnin syvintä olemusta. 

Huima ja Ubi - upea kuva by Harri Nurmela

Vein siis virheelliset koirani lauantaina Tuomarinkartanolle ihan sillä samalla periaatteella kuin aiemminkin; "Kun näyttelypaikka kerran on noin lähellä. Sama, kuka siellä arvostelee". Olipa mukava ja - miellyttävä - yllätys. Engelsmanni Frank Kane oli ensinnäkin erittäin charmantti, hillitty ja rauhallinen mutta myös äärimmäisen kauniisti koiria käsittelevä sekä kohtelias. Wau, että oli mukava kuulla "madam, up and down, please" ja heti perään "around, please". Ihan tällaisen vanhemman näytteilleasettajan sydän läikähtää moisista luontevan kuuloisista kohteliaisuuksista.

Omien koirieni osalta voin sanoa, että Kane oli ehkä enemmän kokonaisuustuomari, jolla toki tietyt virheet pudottivat palkintosijaa. Tästä on nimittäin hieman väännetty keskustelupiireissä, että yksityiskohta a, pudottaako se palkintosijaa? Vastauksena kuului olevan: Koira on kokonaisuus. Katso kokonaisuutta. En mitenkään päin "vastusta" yksityiskohdan/-kohtien arvosanan pudotusvaikutusta, päinvastoin, tervehdin vain nyt ilolla toista koulukuntaa.

Bali nappasi pitkän EH-putken LOL jälkeen ERIn ja kuorrutteena kakussa oli varasert. Tuntui muuten taskussa ihan Cacibilta. Huimakin tepasti komiasti luokkakakkoseksi ja sai myös SA:n. Kovasti lämmitti mieltä nuo pinkit ruusukkeet. En ole ihan varma, mutta muistaakseni olemme sellaisen viimeksi vastaanottaneet 20.7.2013. (Koiranet)

Huima kehässä. Kuva Kati Kanerva

Nyt kun niitä omia koiria kuuluu aina haukkua ja kitistä niiden ulkoisista ja sisäisistä ominaisuuksista tähän tapaan: Aina leikkiessään pitää hirveää älämölöä. Pitääkö sitä aina kierrosten nousta? Koirapuistoon joutuu menemään aamuhämärissä, kun ei muuten kehtaa. Lohta pitää syöttää kun muuten karvansa pudottaa. Ei se mitään opi, vajakilta vaikuttaa kun ei kolmeen kuukauteen suostunut ISTU-sanaa oppimaan. Silmät on liian vaaleat. Selkä suora. Kintereet lonksuu.

Käännetäänpä tämä päälaelleen koko homma:
Olipa mukavaa esittää kurvikas ja aina iloinen kauniin sinibrindlen värinen koira junnuluokassa. Hieno on ja persoonallinen koira. Nokkela ja näppärä kaikinpuolin. Suloinen, ihana ja kiltti. Lahteen kun ajettiin huhtikuussa, meinasi alkaa kiekua korkeaa ceetä auton takapaksissa. Ensin ajattelin, etten sano mitään, odotan että itsekseen vaimenee. Tärykalvot alkoivat kuitenkin olla sen verran kovilla, että huusin suoraa huutoa, niin että Yeti hypähti tiellä: NYT loppuu toi kiekuminen justiinsa. Ei muuten sanonut Bali sen jälkeen enää kirjaintakaan. Hipihiljaa oli seuraavat 60 kilometriä. Ei mikään vajakki, siis. Jos nyt vähän on runko kehittymättä, niin onko se nyt niin justiinsa. Kyseessä on kuitenkin junioriluokan koira, joten malttia. Jos etuaskel vähän vispaa, niin ei ole ensimmäinen ja viimeinen junnu jolla eturinta ei ole valmis. Hienon lihaksikkaassa kunnossa kuitenkin ikäisekseen ja jäämme ilolla ja mielenkiinnolla odottamaan, miltä kehitys näyttää vuoden-parin kuluttua.

Balin mallikas perä. Kuva Kati Kanerva

Kiltti ja kultainen Huima ei toiseksi jää, vaikka olikin luokan kakkonen. Sivistynyt, hillitty ja seesteinen, kiltti Huima. Kehässäkin käyttäytyy niin siivosti, mitä nyt Nillan kanssa vähän pompsahteli, kun äiti oli Balin kanssa samaan aikaan kehässä. Tämä samettisilmä - ja lappukorva - ei ole vain luonteeltaan komea vaan on sitä myös rungoltaan. Pienessä paketissa paljon koiraa!

Ei ollut muuten ihan helppo rasti kehua koiraansa/-iansa. Kokeilkaapa itse, ja vieläpä julkisesti. Sen verran syvässä on tuo suomalaisuus kuitenkin, vaikka enemmän itseäni italialaisena pidänkin.

Tästähän voisi kehittää ihan haasteen. Kehu koiraasi, kerran päivässä.
Tee se julkisesti. Kehu koiraasi naapurille, kaupan kassalle, kaverille. Kun olet kehunut koiraasi kerran päivässä vuoden ajan voit alkaa vastata tuomarikaverisi ikävään heittoon: "Se on ylikulmautunut" sanoen: "Vain ajoittain. Riippuu esitystavasta" tai jotain muuta vesihanhenselästä -tyyppisesti.

En nyt liitä tähän postaukseen edes to foreign readers Balin ja Huiman arvosteluja, koska ne on jo Facebookiin kertaalleen naputettu. Excellent breed type luki kummassakin, ja se on pääasia. Niin ovatkin. 

Viikonloppu oli raskas, koska huonounisena nukuin kaksi yötä putkeen vaatimattomat 4-5 tuntia/yö. Sunnuntai meni kehäsihteerihommissa. Kaksi näyttelyä vielä tälle kuuta, katsotaan onko niistä mitä tuliaisia.

Kehukaa niitä koirianne. Julkisesti ja ääneen. NYT.