Lapsenlapsia katsomassa Järvenpäässä 15.2.2014

Piipahdin C'mere -kennelissä 15.2. katsomassa Bentleyn ja Roseen (HeJW Brookway Academy Choice x C'mere Milwaukee) pentuja, jotka ovat Hupin lapsenlapsia.

Pennut olivat juuri niin suloisia ja ihania, kuin mitä ajattelinkin niiden olevan.
Kahdeksan fawn-pennun erottaminen toisistaan ei ole ihan maailman helpoin rasti ja voi mennä jonkun aikaa sisäistää kuka on kuka. Toivottavasti mahdollisimman montaa näistä pennuista näkee tulevissa tapahtumissa.
Paikalla oli samaan aikaan kaksikin kuvausryhmää, oma kamerani oli matkassa vain "sivutuotteena", pennuista löytyy upeita yksittäiskuvia niin Jutta Parkkosen kuvat.fi - kuin Pia Mannilankin kuvat.fi- kansioista.
Yksi pennuista toi kuitenkin melkoisia takaumia yhdeksän vuoden taakse. Ilmetty Pikku-Puupi:

Isot ja lämpimät kiitokset Kipan vieraanvaraisuudesta, pöytä suorastaan notkui herkkuja. C'merelässä oli ajateltu myös viihdepuolta; paikalla esiintyi nuori naissolisti Miisa:

Välillä whippetneidot venyttelivät ikkunan edessä tähän malliin:

Onnea C'mere P-pennuille tulevaan!

Whippet Tapahtuma 9.2.2014

Käykö sinulle joskus (usein?) niin, että jäät näyttelyn jälkeen odottamaan SITÄ kuvaa tai tuota TULOSTA, ennen kuin kirjoitat aiheesta blogiin? 
Sitten meneekin päivä ja kaksi ja nyt yli viikko, ennen kuin pääsee sorvin ääreen.
No, toki tässä tällä kertaa on flunssallakin vaikutusta (11:s päivä menossa!!), mutta eilen vasta varmistui kysymällä erikseen yksi tulos. (ja hetki sitten tekstiviestillä loput, lol)

Olin sunnuntai-aamuna vielä epävarma lähdenkö Balin kanssa Klaukkalaan ollenkaan. Olo oli melkoisen heikko, mutta toiveikkaasti sitten kuitenkin päädyttiin tien päälle kaikista ongelmista huolimatta. Auto näytteli flunssan ohella aika suurta osaa. Kämppis oli ilmoittanut n. viikko aikaisemmin, että hänen täytyy lähteä sunnuntaina ajamaan Joensuuhun työmatkalle, joten auton on oltava takaisin viimeistään kello 13. Oikeastaan helpotus. Kurkku kipeä ja röhäyskä, Bali ehkä sijoittuu, mutta keskentekoisena tuskin kovin korkealle, pääsen heti junnukehän jälkeen lähtemään, ihanaa, en olisi jaksanut keskittyä tulosten(kaan) ottamiseen...

Vaan kuinkas sitten kävikään!
Tavoistani täysin poiketen en tällä kertaa ostanut luetteloa. Autoin aamulla sen, minkä jaksoin ja siirryin nurkkaan yskimään.
Junioriluokassa oli kuusi koiraa ja Bali meni ja voitti luokan!!! Se siitä auton palauttamisesta kello yhdeksi. Pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyimme Balin kanssa ajamaan Hakunilaan auto ja sitten kämppis ajoi meidät Klaukkalaan takaisin. Melkoista säätöä, siis.
Bali kävi pyörähtämässä paras pää-, parhaat liikkeet- ja paras uros -kehissä ilman sijoituksia. Kurkku käheänä sain kun sainkin istuttua pitkälle iltaan ja kävimme pokkaamassa VSP-ruusukkeen päivän parhaan juniorin kehästä. Ei kahta ilman kolmatta; Hula oli Tapahtumassa aikoinaan VSP-seniori, Hupi Erkkarissa VSP-veteraani ja nyt Bali VSP-juniori. Mistä tuomarit tietävät, että vihreä on lempivärini? :)

Bali, Pendahr Fred Perry 1/kp, VSP-juniori

Tapahtumassa Hupin lapset sijoittuivat toinen toistaan upeammin:
valiouroksissa Leevi, C.I.B Best-Looking Brooklyn oli 3/kp,

Milli, Bonnywapit Funnybunny junioriluokassa 1/kp ja BIS-juniori!

Sokerina pohjalla upean sulavalinjainen ja terve liikkuja Tuikku, Ch Jagodas Gingembre BIS!!!!

toim. huom. tarkistelin äsken tekstiviestitse lisää tuloksia;

Manhis, C'mere Manhattan sijoittui avoimessa luokassa toiseksi kp:n kera,

(kuva Messukeskuksesta)

ja Cilla, C'mere Malibu samassa luokassa kolmanneksi kp:n kera.

(kuva Messukeskuksesta)


Tuomarina tapahtumassa oli Lisa Winder, Burnt Sienna.



ISOSTI onnea kaikille hienoista sijoituksista - silmiähivelevän kauniita ja hyväkuntoisia nelijalkaisia - Go to way, kuten eräs liettualainen Facebookissa sanoi (po. Way to go) ja Keep up the good work!

Kuvituskuvista kiitos Mari Kääriäinen, Antti Ruotsalo, Piu Kaiponen, Elina Ervasti ja Riina Tuominen.

Nyt on ollut hieman nihkeää.

Blogi on uinunut yhdessä kirjoittajan kanssa. Mistäpä sitä oikein alottaisi näin

pitkän tauon jälkeen?
Jos nyt lähdetään siitä liikkeelle, että jo joulukuu oli traumaattinen. 
Koirat kävivät yksi kerrallaan kennelyskän läpi - miinus Huima, joka toki nyt yskii... Lenkit olivat minimissä röhien ja köhien vuoksi.
Tammikuussa päästiin sitten hiukan jutun juonesta kiinni, tosin taivaalta ryöpsähti sitä itseään, mistä puhun alemmassa postauksessa. Siihen sitten vielä miinus kympit päälle ja tuuli Siperiasta, niin avot. 12.1. alkoi Huiman yskä. Jota nyt kennelyskänä tällä kertaa hoidetaan. Toivomme pikaista häätöä. Lääkkeiden kanssa oli nimittäin hieman säätöä - tämäpä menee runolliseksi - mutta ei siitä sen enempää, tulee vain paha mieli. Oli väärinymmärrystä ja eläintenhoitajia, joille sanotut säännöt olivat mustavalkoisia.
Siinä sitten tammikuun toiseksi viimeisellä viikolla Viri kehitti kuonoonsa paiseen. Tätä käytiin tutkimassa ja hoitamassa 200 euron edestä; ei siinä mitään, mutta kun alun "poistettava P4" muuttui muotoon: "ei täällä mitään poistettavaa ole, eikä hammaskiveäkään" niin kyllähän se vähän sitten harmitti. Patti hävisi antibioottien myötä, onneksi.
Eläinlääkärit ovat muuten ihania: "Se on syönyt keppiä ja siitä on voinut joku säie mennä ikeneen", "Tämä ei syö keppejä", "No mutta se on metsässä voinut juosta keppiin"... En sitten enää halunnut tuottaa eläinlääkärille enempää pahaa mieltä sanomalla: "Me ei juosta metsissä".

Eikä tässä vielä kaikki.
Kävin pitkästä aikaa sunnuntaiulkoilemassa kolmen koplan kanssa; Viri, Hupi ja Bali. Kotiin tullessa kaikki oli vielä "normaalia" mutta jahka Pirre nousi päikkäreiltä, alkoi semmoinen kiljunta, että sydäntä raastoi.
Kaikkien - lukuisien - käänteiden jälkeen Viri on ollut nyt reilun viikon levossa, Norocarpeilla ja saapa se opiaattejakin kovaan kipuun ja vinkaisut ovat vaienneet. Kovin vaisu se yhä on ja tepastaa varoen ja verkkaisesti. Lenkit ovat taas tietenkin minimissä, tuossa ikkunan alla pyöritään pientä ympyrää ja MyLogger on antanut meille keskituntinopeudeksi 1,1 km. Että näin.
Kaularanka tuntuisi olevan kipupaikka; Viri vinkaisee, kun sen päätä kääntää vasempaan.
Naapuri on käynyt ulkoiluttamassa Balia erikseen, mutta on tämä kyllä aikamoista säätöä nyt.
Muistakaa, kun niitä koiria mietitte ja laumakokoja sun muita, niin herra Murphy vierailee mielellään isommissa laumoissa ja kun sille kerran avaa oven, niin sisälle päästyään se saattaa häipyä vähäksi aikaa mutta tulee mielellään takaisin.

Pisteenä iin päälle, kynttilänä kakussa, kuorrutteena cupcakessa ja niin edelleen: oma kunnon flunssa. Vointi on ollut todella kökkö, tämä ei olekaan mikään pikkuflunssa vaan kunnon röhä; hengittele siinä sitten suun kautta, kun nenä on tukossa ja kurkku niin kipeä, että hengittäminenkin sattuu. Viides päivä nyt menossa, ehkä tämä tästä.

Jos joku haluaa tarjota Murphylle kodin edes päiväksi, ota yhteys allekirjoittaneeseen. Alan kyllästyä hyysäämään häntä.

Kuvituskuvassa otsan rypistelyä kehän laidalla. Nyt on kyllä otsa rutussa tunnelmat Kenzolassa - siksi osuva kuva. Kuvasta kiitos Antti Ruotsalo.